keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Jännä juttu

Kyllä elämä osaa olla vuoristorataa.. Välillä mennään ylös ja välillä alas, välillä taas tosi korkeella ja tiputaan lujaa alas. Sitä se elämä kai on? Joskus äidinkielen tunnilla mietittiin, että onko elämä mukavampaa silloin kun se on hyvin tasaista vai silloin kun elämä seuraa vuoristoratamaista muotoa.. Enpä sitten tiedä. Mutta mun elämässäni tuskin tulee koskaan olemaan tasaista suoraa.

Nyt on hyvä päivä. En oo tainnut mokata töissä ja muutenki oli mukavaa. Totesin myös, että moni asia on kiinni omasta asenteesta.

Eilen serkut ja mummo kävivät täällä meillä syömässä ja nauttivat yllättävän paljon Steak&Kidney Pie:sta, jota itse en uskaltaisi syödä. Sitten seurattiin miesten suunnistusvaistoa ja käveltiin aivan maaseudulle. Sinänsä kokemus kun näki kunnon Englantilaista maisemaa kukkuloineen ja aurinkokin laski kauniisti. Onneksi ehdittiin tavata hevosmies, joka ajoi meidät juna-asemalle ennenkuin se aurinko sitten tosiaan laski kokonaan!

Mutta siiis, nettikin näyttää toimivan täällä sisällä ja jotenkin nyt on onnellinen mieli vaikka väsyttää paljon! Sitä se elämä on, myrskyn jälkeen on poutasää. Vai miten se oli?

Ps. Välillä tuntuu, et asiakkaat tykkää musta, ku ne antaa suuria tippejä :D Tai sit ne tykkää suomalaisista? Tai sit ne.... vaan antaa aina suuria tippejä?

Ps. Lontoo on kiva

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti