keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Yorkshire

Viime viikonloppu, tai no to-ma vietettiin pohjoisemmassa, Yorkshiressä. Saavuttin perille todella myöhään torstai-iltana sillä huono sää ja  jonkun matkalaisen kadonnut matkalaukku hidastutti meidänkin matkaa. Oltiin siis perillä 1.5 tuntia myöhässä. Perjantaina käytiin Barnsleyssa, lauantaina Doncasterissa ja sunnuntaina kierrettiin nopeasti kukkuloilla autolla. Sunnuntain luminen sää muutti suunnitelmat. Oli siis tarkoitus kierrellä ja katsella enemmän vuoristoisia maisemia, mutta kapeita vuoristoteitä ei pääse ajamaan lumisella säällä.

Joka päivä syötiin pubiruokaa, joka on pohjoisessa vielä halvempaa. Nam oli hyvää!

Oli kyllä ihan mukava nähdä sitä osaa Englannista. Tietysti olis ollut mukava nähdä niitä kukkulamaisemia hieman enemmän. Kuviakaan en saanut otettua yhtään.

Nyt on myös loma Kanarialle varattu huhtikuulle!

maanantai 15. helmikuuta 2010

Maalaismaisemaa

Kävin tuossa "aamulla" hieman kävelyllä. Lähdin tuonne maaseudulle päin, vaikka onhan tämä pieni kyläkin jo maaseutua. Suuntasin siis hevosrikkaalle alueelle ja kauhukseni kapealla kujalla törmäsinkin kyseiseen elukkaan, onneksi ratsastajan saattelemana. Enpä sitten käynyt kovin pitkällä, ku suunnitelma hajos siihen, että polku jonka olin googlemapista bongannu oli niin mutainen, että olisi tarvittu kahluusaappaat päästääkseen edes eteen päin.

Tässä muutama kuva. Näyttää hyvin synkältä ja sitä se ulkona kyllä onkin. En tosin tarvinnut kuin hupparin päälle ja oli riittävän lämmin. Sateista täällä on kyllä ollut ja välillä valitettavasti sitä luntakin.




Tän asunnon alakertaan on ilmestynyt koirien kauneushoitola (tai mikä ikinä onkaan) ja nyt siihen viereen kuulemani mukaan parhaillaan tehdän voileipäbaaria. Miten niin pienet yritykset menestyy näin pienessä paikassa!

lauantai 13. helmikuuta 2010

Kynnet kuntoon

Tänään vihdoinlon sain aikaiseksi asettaa herätyksen yhdeksäksi ja itseni kammettua ylös puol kymppiin mennessä. Vuorossa oli Epsom ja Kynnet Kuntoon-operaatio. Kaverilta vihjeinä saaneena tiesin, että minne päin kannattaa suunnistaa ja löysinkin itseni lopulta kiinalaisten kynsistudiosta. Englantiahan siellä ei tainnyt puhua kuin yksi ja vartin päästä pääsin itse penkkiin operoitavaksi. Oma kynsitaiteilijani puhui koko yli tunnin kestävän operaation ajan vain kiinaa lukuun ottamatta "What do you want?" kysymystä ja "Sorry." sanaa siinä vaiheessa, ku tuntu, että puolet sormesta irtoo. Välillä tuntu, että se puhu itekseen, kun kukaan muu työntekijöistä ei vastannu. Mutta kyllä se tais kailottaa yleisesti - niille, jotka sitä ymmärsi.
Kynsien laiton jokainen osa oli ihan yllätys ja kyllä saa sanoa, että tekijä tais tietää mitä on tekemässä. Studion seinät ja sisustus, lukuunottamatta taulutelevisiota, vaikuttivat halvalta ja arvaamattomalta. Tulos kuitenkin oli erinomainen ja olen kyllä tyytyväinen rahalleni saatuun vastineeseen.


Samalla reissulla yritin epätoivoisena ystävänpäivä-ostostella, mutta lahjojen osto kun ei ole lempipuuhaani niin aika vähäiseksi jäi. Kaikki kortitkin kaupoissa ovat niin imeliä ja kuten wikipedia toteaa, Suomessa ystävänpäivä viittaa ystävien huomioimiseen, toisin kuin täällä enemmän rakkaansa ja tai puolisonsa tai mikä satunnainen kumppani onkaan.

Hyvää ystävänpäivää jo kaikille ystäville ja rakkaille ihmisille siellä! Tämä tyttö yrittää nyt nukkua.

Jep, saanen huomauttaa vielä tosta erittäin hyvin tarkennetusta kuvasta :D

keskiviikko 10. helmikuuta 2010

Brighton: Lunta rannalla?

Tänään laajennettiin tätä perus Croydon-Epsom-Lontoo kuvaa suuremmaksi ja tehtiin äkkipäätös lähteä Brightoniin, koska en ollut koskaan käynyt siellä. Olihan se aivan ihana paikka, kunnes alkoi sataa lunta (ja aika paljon) ja rannikkosää kylmensi meidät totaalisesti.



Tänään ei shoppailtu, vaikka nopeesti kierrettiinkin yks ostoskeskus läpi. Shoppailun olemattomuuteen oli yksi syy: Jenni tahtoi nähdä meren. Kun tultiin Brightoniin niin sää oli aika mukavan aurinkoinen ja edes rannalla ei ollut kovin kylmä. Oon ollut ennenkin meren rannalla, mutta pitkä kiviranta sai vähän jo haukkomaan henkeä ihastuksesta. En muista nähneeni tuollaista rantaa ja etenkin kun se oli ihan tyhjä lukuunottamatta muutamaa harhailijaa (kuten me). Se oli iiiiihana. Sitten tuli nälkä ja käytiin syömässä jo tavaksi tulleessa ketjupubissa. Siinä vaiheessa aloin muistella, että kaupungissa on suomalaisten omistama pubi ja päädyttiin kyselemään sitä turisti-infosta. Odotettiin vastausta "Aaai.. En kyllä osaa sanoa...", mutta saatiinkiin hyvin selkeä vastaus siitä, missä paikka on, kuinka sinnä löydetään, lähimpien liikkeiden nimet ja kartta. Pubihan ei ollut pelkästään suomalainen, vaan pohjoismaalainen Northern Lights. Harhailtiin siis sinne ja huomattiin sen aukeavan vasta 1,5 tunnin päästä. Päädyttiin taas rannan läheisyyteen ja viiden aikaan pääsin vihdoin juomaan ruotsalaista (ei ollut suomalaista) siideriä. Namnamnamm! Pubista ulos tultuani alkoi taas tupruttaa lunta ja puolijuostiin takaisin asemalle hytisten ja äkkiä vain junaan. Päivä oli todella huippu! Nyt on sielläkin käyty.

maanantai 8. helmikuuta 2010

LUNTA?!

Eilen säätiedoituksia seuranneena osasin jo vähä odottaa lunta, mutta nyt kun sitä tossa hiljalleen leijailee niin kyllä masentaa. Eihän sitä edes maassa näy kuin vetenä ja plus-asteitahan täällä on, että ei pelkoa huomata huomenna maassa olevan 50cm lunta.

Viikonloppu meni mukavasti. Perjantaina käytiin Epsomissa muuten vaan. Lauantaina käytiin 1-2 tunnin kävelyllä mutaisessa metsässä uusilla kengillä ja seistiin kukkulalla 15min, koska en osannu päättää mihin suuntaan lähdettäisiin. Sunnuntaina eli eilen käytiin myös kävelyllä, josta seuraksena nyt pieni nuha. Ennen en oo täällä näin kulkenu ympäriinsä ja käveltiin toooosi suurten ja hienojen (ja hyyvin kalliiden) talojen ohi. Siis aivan mahdottoman kokosia, perinteisiä kivi-/tiilikartanoita. Ja nämähän sijaitsi juuri golfkentän kupeessa, jonne sitten päädyttiin hortoilemaan. Yhtäkkiä iski kamala tuuli ja mulle tuli takaisin paluun halu, kun kädet alko olla jäässä ja pipoki oli unohtunu ottaa mukaan.

Että tämmöistä tänne (lumisateen sekaan).

perjantai 5. helmikuuta 2010

On lämmin

Olenkohan koskaan ennen kulkenut helmikuun alussa ulkona huppari ja legginsit päällä ja sanonut "Huh, kun on lämmin"? Tuskinpa. Sinänsä ihan mukavaa, kun vihaan toppatakkeja ja pipoja ja hiusten sähköisyyttä. Mieluummin suosin kesää ja vaatteiden valinnan vapautta! Kävelin tosiaan aamulla pankkiin hoitamaan asiat selviksi.

Eilen taas eksyttiin Croydoniin, mutta nyt mentiin leffaan. Istuttiin isossa teatterissa 9 muun ihmisen kanssa katsomassa Pientä säätöä- elokuva, joka oli kyllä ihan hyvä, loppuratkaisu ei vaan miellyttänyt. Jossain vaiheessa se väkimäärä tippui seitsemään, kun joku pariskunta käveli ulos. Ei se sentään niin huono leffa ollut!

Tänään on perjantai ja päivä alko mukavasti tosiaan päänsäryllä, ehkäpä tämä tästä..

torstai 4. helmikuuta 2010

Äkkikevät

Näinhän tässä kävi, että takasin Enkkulaan piti palata. Suomessa oli kylmä ja paaljon lunta, Helsingissäkin melkein ennätysmääräiset 60cm. Tänne kun tuli niin näki vain märän asfaltin lentokentällä ja huomasi hypänneensä suoraan kevääseen. Siinä missä Suomessa puettiin päälle villapaitaa ja toppatakkia, saa täällä käyttää kevätvaatetusta. Eihän täällä nyt kuuma ole tai edes lämmin, mutta eipä kylmäkään. Ihana hypätä suoraan kevääseen ilman sitä loskaa ja räntää. Ensin on lunta puoli metriä ja sen jälkeen ei laisinkaan. Tietysti unohtui kokonaan vesisade, kun sitä ei hetkeen ole nähnyt ja tunnetustihan tämä on Englanti, joten vettä tulee päivittäin. Ei onneksi mitään kaatosadekuuroja, mutta sellaista pientä tihuutusta vähän väliä.
Tiistai-iltana lensin onnellisesti ja turvallisesti Englantiin. Lento ei ollut peruttu eikä edes myöhässä ja maahankin taidettiin laskeutua muutama minuutti ennen tarkoitettua laskeutumisaikaa. Eli viime kertaisia lentoja paremmin. Rytmi nyt sitten hurjan 2 tunnin aikaeron takia oli vähän sekaisin, nukkumaan menin klo 2 yöllä ja kuuden aikaan alkoikin jo sitten heräillä. Kahdeksan maissa ei enää unesta saanut kiinni (olihan Suomessa kello jo 10). Viime yönä tosin nukuin kellon ympäri ja klo 8 aikaan eilen illalla olin jo valmis unille.
Eilen oli ohjelmassa Croydon, taas vaihteeksi. Eli halpaa shoppailua ja ikuinen pastaruoka perinne yhdessä pubissa. Tuttua ja turvallista.
Vieläkin tekee mieli sanoa asioita suomeksi, mutta eiköhän tähän taas totu! Salatut Elämät-sarja täällä sentään näkyy, että pysyn yhdeydessa Suomeen. Muut nettitv:t ei suostu näyttämään ohjelmia Suomen rajojen ulkopuolella.
Että hengissä ollaan ja hyvällä mielin (siitä ettei ole -20 astetta ja senttiäkään lunta)!