tiistai 27. huhtikuuta 2010

Kanarian Saaret takana

Kyllä sieltä Kanarialta sitten päästiin kuitenkin pois ja eihän ne 3 lisäpäivää paljoa haitannut. Eipä sentään oltu jumissa Alaskassa tai Siperiassa.



Sää suosi, vaikka välillä oli pilvistä ja muutama vartin sadekuurokin päästin todistamaan. Iho ehdittiin polttaa oikein hienosti, niin että nukkuminen ja liikkuminen oli hankalaa. Onneksi se ei kestänyt kuin muutaman päivän ja muuttui lopulta rusketukseksi. Eihän me siellä mitään kovin erikoista tehty; käytiin Maspalomaksen dyyneillä kävelemässä, päivävisiitti Puerto Ricoon, uitiin ja etenkin otettiin aurinkoa. Uskalsin jopa mennä kiinalaiseen buffettiin (kahdesti), vaikka ennen en oo siitä ruuasta niin pitänyt. Eipä me taidettu espanjalaista ruokaa ees maistaa vaan luotettiin pastaan, pitsaan, kiinalaiseen ja hieman englantilaiseenkin.



Mutta reissu oli kaiken kaikkiaan upea. Ensimmäinen asunto, jossa vietettiin eka viikko, oli mukava. Saatiin yhden makuuhuoneen tilalle 3 huoneen asunto samalla hinnalla. Asunnossa oli myös keittiö, parveke ja tv, josta piti maksaa ja millään kolmella kanavalla ei edes toiminu äänet. Uima-allaskin olin! (Kuten kaikissa asunnoissa Kanarialla)

Toinen asunto (3 lisäpäivän ajan) oli ensimmäisessä kerroksessa ja parempi (ja kalliimpi). Siellä oli enemmän tilaa, mukavempi olohuone ja toimiva tv, jossa oli ainoastaan Disney Channel ja BBC:n uutiset englannin kielellä. Meillä oli myös oma takapiha ja keittiö. Ja oltiin myös muutaman askeleen lähempänä rantaa.

Lentojen kanssa saatiin tosiaan vähän jännittää. Olen onnellinen, ettei jääty jumiin Englantiin, vaan päästiin lämpöön miettimään, että mites päästään takasin. Tullessa onnistuttiin vaihtamaan lento aikaisempaan, joka olikin sitten 2h myöhässä ja lähti samoihin aikoihin, kuin meidän alkuperäinen lento. Onneksi kuitenkin ehdittiin Lontoossa viimeiseen junaan ja päästiin perille.

perjantai 9. huhtikuuta 2010

Wales

Nyt on jo viikko siitä, kun palasin Walesista Lontooseen ja loppuseurue suuntasi Suomeen. Säähän tuolla Englannin länsireunalla oli yhtä vaihteleva kuin itse Englannissa. Nähtiin vesisadetta, räntää, lunta ja aurinkoa. Kovaa tuultakin päästiin uhmaamaan rannikolle.

Yövyimme siis Cardiff nimisessä kaupungissa nuorisopainotteisessa hostellissa. Yöpymispaikkamme oli siisti ja aamupala herkkua (suklaa-pähkinä-voita paahtoleivällä nam!). Hostellilta oli tosi lyhyt matka bussi- ja juna-asemalle kuin myös keskustan ostoskaduille. Sieltä sitten teimme päiväretkiä.

Ensimmäinen päivä kului Cardiffin kauppoja katsellessa. Suht samaa linjaahan ne ovat siellä kuin täällä ja samat ketjuyritykset jylläävät. Jäi sieltä kuitenkin jotain käteen. Tiistai päivä meni sateisissa merkeissä Caerphilly Castleen tutustuessa. Itse innostuin linnasta suht paljon, vaikka sää yrittin latistaa ja jo lämpimään tottunut Jenni ei pukenut tarpeeksi vaatetta päälle. Linna oli aika raunioina ja yksi torneista oli jo kovasti kaatumassa.

Keskiviikko oli mun lempparipäivä. Suunnattiin rannikolle! Olinhan mä niitä kuvia ja maisemia jo netistä katsellut, mutta kun päästiin sinne oikeisiin maisemiin niin olihan se kokemus. Otettiin siis ensin juna Swansea nimiseen kaupunkiin, josta matka jatkui bussilla Rhossiliin, aivan niemen päähän. Siellä yllätti todella kova tuuli, kun päästiin ulos bussista. Ei siellä silti kylmä ollut ja onneksi ei satanut, kun sateenvarjot olisivat siinä tuulessa hajonneet sekunnissa (kuten kiinalaisturisteille kävi). Ja se sade olisi varmaan puskenut enemmän sivusta kuin ylhäältä päin. Kierreltiin siellä hetki ja oikaistiin peltojen läpi, jotta ehdittäisiin takaisin bussiin ajoissa.



Pysähdyimme sitten kovan kinuamisen jälkeen Three Cliffs Bay nimiselle paikalle. Tuuli oli paljon rauhallisempi ja kävely helpompaa ja kuivempaa. Aurinkokin pääsi yllättämään tässä vaiheessa. Tämä oli kaikista hienoin paikka ja ahkeran kuvaamisen seurauksena oman kamerani muistikin täyttyi ensimmäistä kertaa ikinä elämässäni. Kuvia siis on nyt päivältä muutama sata. Tältä rannalta sitten nousimme johonkin kylään, josta nappasimme bussin takaisin Swanseaan. Kun vihdoimme olimme takaisin Cardiffissa oli aamun lähdöstä kulunut 11 tuntia. Pitkä päivä!




Torstaina sitten hyppäsimme taaaasss bussiin ja menimme vuoriston läpi Breacon nimiseen kaupunkiin. Aluksi alkoi sataa kovasti, joka sitten muuttui rännäksi ja lopulta lumeksi  kohotessamme vuorille. Nähtiin silti hienoja maisemia bussin ikkunoista, bussin kulkiessa vuoriston läpi.

Itse kylässä oli vähän nähtävää ja vesisade vähän haittasi menoa. Väsymyskin tässä vaiheessa varmaan alkoi jo puskea läpi, kun nukahdin onnellisesti tärisevään bussiin. Cardiffissa sitten teimme vielä viime hetken kierroksen kaupoissa ja palasimme pakkaamaan laukkuja. Perjantai aamuna otimme bussin takaisin Lontooseen klo 7.45 aamulla.

Reissu oli tosiaan upea ja nyt vihdoin olen nähnyt ne kallioseinämät ja hiekkarannat, joista olen haaveillut kauan.