keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Suomivierailu lähenee

Enää muutama viikko Suomen visiittiin ja oon niin innoissani, etten meinaa pysyä paikallaan. Nyt olin just muutaman päivän vapaalla ja tänään töitä ja huomenna taas vapaapäivä. Sais ny olla vähän enemmän töitä, niin tulisi sitten sitä rahaakin. Vapaapäivät kyllä hurahtaa nopeemmin ohi eli toisaalta mitä enemmän vapaapäiviä sitä nopeammin lähtö Suomeen tulee. Vielä on vähä mysteerinä kuinka kentälle menisi, mutta tiedossa on se, että siellä taas tulee oltua yö. Onneksi tällä kertaa ei tarvitse yksin ootella lennon lähtöä. Aamulennoissa on kyllä se hyvä puoli, että siinä on sitten koko päivä aikaa eikä tarvitse heti unille mennä, kun lento on ohi.
Suomessa olo on aina semmoista paikasta toiseen menemistä, että ehtii nähdä ja tehdä mahdollisimman paljon. Etenkin kun suku on jakautunut mahdollisimman kauas toisistaan ja kavereitakin löytyy kahdelta paikkakunnalta niin aikaa yhdessä paikassa olemiseen ei ole. Mutta mikäpäs siinä, eipä sitä jaksais varmaa ollakkaa vaan yhessä paikassa. Tiedossa siis tällä kertaa rippujuhlat ja 50v juhlat ja Härmä ja Tampere ja Ylivieska ja Lohja ja vain viikko aikaa. Melkein kuin Matka Suomen ympäri 7 päivässä. Mutta tätä siis innolla odottaen. Ja sitten pääsen myös omaan koneeseen vihdoinkin käsiksi. Ja kuvia saa alkaa laittamaan tännekkin.

torstai 24. kesäkuuta 2010

Vuorokauden parasta aikaa

En osaa kuvitella kesää ilman valvomista. Ei kesäisin tarvii olla lomaa eikä aina aurinkoakaan, mutta aikaa valvomiselle ja sekavalle unirytmille täytyy olla. Parasta tässä työssä on se, etten aloita klo 8 aamulla ja lopeta klo 16. Miten selviäisinkään aamulla töihin, jos istun koneen ääressä vielä 01.30 (kuten juuri nyt). Ikinä en oo tehny ees töitä, joissa jatkuu sama tylsä kaavamainen aikataulu. Tykkään siitä, että tänään mennään töihin viideksi ja huomenna vaikka puoleen päivään. Onneksi tänään mentiin vasta kuuteen ja huomenna ei mennä ollenkaan.

Täällä on tällä hetkellä kamalat helteet. Eilen mentiin piknikille Thai-ruuan ja banaanilastujen kera ja aurinko lämmitti aika lailla. Tänään en ees jaksanu nousta sängystä ennen klo 12 ja tuijottelin telkkua sitten pari tuntia, että töihin mennessä vasta huomasin, miten hieno sää ulkona olikaan. Tätä pitäisi jatkua kai sunnuntaihin asti. Huomenna pitäisi olla pilvetöntä ja 25 astetta lämmintä. Hyvä ajoitus vapaapäivälle. Tää viikko on muutenki ollu ihanan rento ja samalla kaavalla jatkuu. Tietysti viikonloppuisin aina vähän enemmän töitä.

Löysin netistä ihanat kengät ja tilasin, kun hintaa oli vain £20. Että pakettia odotellessa. Tuntuu ihan joululta!


Voi olla, että paketti joutuu suuntaamaan takaisin päin, kun otin koon 39, joka on luultavasti liian suuri. Pienempää ei sattunut olemaan :(

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Hyvää englantilaista isänpäivää

Aika epäreilua, että täällä iseille on annettu oikeus juhlia heidän päiväänsä keskellä kauneinta kuukautta, kun taas äitit juhlivat maaliskuussa mahdollisten vesi-/lumisateiden saattelemana. On myös outoa, että näitä päiviä, ei olla ajoitettu puolen vuoden päähän toisistaan. Jos äitiä juhlitaan keväällä ja isää kesällä, niin ketäs sitten syksyllä ja talvella?
Tänä aamuna klo 11 vielä pöytävaraisten määrä oli aika heikko, kunnes puhelin alkoi pirisemään jatkuvasti ja tunsin oloni sihteeriksi, kun ei siitä puhelimen luota minnekkään päässy. Eli varausten ja muiden asiakkaiden avulla ravintola täyttyi aivan täyteen. Osa ihmisistä joutui sitten baarin puolelle syömään. Tuntuu kuitenkin tosi mukavalta, kun isät seuralaisineen haluavat juhlia päiväänsä meidän ravintolassa. Ei sillä, onhan Thai-ruoka aika herkkua. Eli tämmöistä hulinaa täällä tänään. Eilen joku järjesti taas 30v juhlat baarin puolella ja keikuttiin sitten siellä klo kahteen asti yöllä.
Onneksi huominen vapaa, tiistaina vain muutama tunti aamulla, keskiviikkona teen iltavuoron ja torstaina taas vapaata. Yksi työntekijä palaa lomalta, niin me muut pääsemme elämään omaa elämääkin työn ohella.

torstai 17. kesäkuuta 2010

Odottelua

Joku joskus käski nauttimaan hetkestä, mutta miten se on mahdollista kun odottaa niin paljon kaikkea edessä olevaa. Ensiksi kun pääsisi sinne heinäkuuhun ja Suomen vierailuun ja sitten suht pian jo kutsuukin Aberdeen. On se vaan hassua miten sitä ensin odottaa, että pääsee maailmalle, mutta sitten kaipaakin takaisin kotikonnuille. Onneksi ikävä ei ole semmoinen, että suostuisin tätä elämää täällä jättämään.

Aika on kulunut enimmäkseen töissä. Pidin juuri 2 päivän vapaaputken, mutta eipähän ne kaksi päivää kovin kauaa kestä ja vapaapäiväthän todetusti menee 2.47 kertaa nopeammin kuin ne työpäivät. Saldona on tiistailta Kingston, jota ihmiset mainostavat parhaana ostostelukaupunkina. Eihän se erikoinen ollut, samaa kaavaa se oli kuin muutkin paikat missä on tullut käytyä. Tottahan toki näin siitä vain murto-osan (eli sen ostoskadun ja ostoskeskuksen), joten ehkä pitänee siellä joskus vielä käydä. Täältä Epsomistahan sinne pääsee helpolla ja bussilippu vain £2 suuntaansa. Olenkin jo päässyt siis hieman nauttimaan (ja tuhlaamaan) huomenna tilille napsahtavia palkkarahoja. Kuviakin napsin, mutta kun en niitä millään kamerasta saa pois niin esittelen niitä tuossa kuukauden päästä, kun pääsen vihdoin viimein käsiksi omaan tietokoneeseen.
Eipä täällä mitään erikoista. Työ jaksaa vielä maistua (nojoo, kyllä ne vapaat maistuu enemmän). Nyt on jo kuukausi syöty riisiä ja curryja ja pad thaita ja nasi goerangia ja sen semmoista. Eli vaikka välillä työ ei maistuisikaan hyvältä niin Thailta se kuitenkin maistuu! Päivä päivältä odottaa enemmän sitä koulun alkua ja muuttoa ja sitä kaikkea mitä se kaupunkielämä voikaan luvata. Nyt kun saisi suunniteltua miten muuton järjestää niin olisi ihan mukava.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Hymy huulilla

Nyt ovat palikat loksahtaneet kohdilleen jokaisessa osassa elämääni. Olen hurjan onnellinen työstä, koulupaikasta ja elämästä yleensä. Joka aamu herään innolla uuteen päivään (tai no aamu-unisena voisin aina nukkua muutaman tunnin pidempään) ja vaikka työt kutsuu niin ei harmita. Töihin lähtö joskus tympäisee, mutta itse töissä ollessa on mukavaa. Odotin, että ensimmäisen parin viikon jälkeen tulisi pudotus maan pinnalle ja työ alkaisi maistua puulta, kun pomo (taas kerran) alkaisi valittaa ja sukset olisivat ristissä työkavereiden kanssa. Kovaahan tässä on yritetty mokailla; unohdinpa tilata ruuan yhdelle lapselle ja menetin kassasta 25 puntaa (tästä en ole varma olinko se minä edes). Olen myös tarjoillut vääriä juomia ja kohdannut tyytymättömiä asiakkaita. Siltikään mistään ei ole minulle valitettu, huudettu tai edes tuhahdeltu ärsyyntyneesti, KOSKA "me kaikki teemme virheitä". Tunteja riittää viikossa ihan hyvin ja rahaa tulee (tai ensimmäistä palkkaa odotellaan). Olen myös oppinut tekemään koktaileja ja tiedän mikä on kana thai-kielellä. Töissä on siis aina kivaa ja 10 tunnin päivät vain kiitävät ohitse. Tämä työ on siis yksi suurimmista ilon aiheista tällä hetkellä elämässäni.

Toinen on tämä Aberdeen. Sitä nyt tässä innolla odotan ja näinä yön tylsinä tunteina päädyin jopa kuuntelemaan Aberdeenin aksenttia, josta en voi muuta sanoa kuin että toivotaan että siihen tottuu. Asunnosta haaveilen ja alueeseen tutustun netin välityksellä. Uskallan jopa sanoa, että esseiden kirjoitusta ja kotiläksyjäkin jo kaipaan. Eniten kuitenkin se uusi vaihe elämässä, vielä kun tiedän, etten sitä joudu yksin kohtaamaan.

Oon nyt pitkästä aikaa ollu todella onnellinen.


Viime aikoina oon ollu tosiaan paljon töissä, mutta ehdin kyllä nuo 20v synttärit vietellä. Käytiin elokuvissa katsomassa uusi Sinkkuelämää leffa. Sain liput lahjaksi, kuten sain myös vuonna 2008 lahjaksi liput siihen Sinkkuelämää ensimmäiseen elokuvaan. Helteetkin on välillä yllättäneet, mutta taisivat taas jättää hetkeksi rauhaan. Enpä oikein ees muista mitä on tullut tehtyä, ku kaikki päivät ovat yhtä sumua. Onneksi kuitenkin suht kirkasta eikä tylsää harmaata sumua. Suomeenkin ehdittiin varata liput, joten kaikki siellä nyt pika kielikurssille, täältä tulee mukanani yksi aika heikosti suomea puhuva nuori herra.

Että näin täällä. Töitä, hymyä, Suomi-lomaa ja Aberdeeniä odotellessa. Nauttien auringosta ja elämästä!


Ps. Omia kuvia mielelläni latailisin, mutta en saa niitä millään koneelle, kun piuha hukassa ja oma kone Suomessa.