maanantai 7. kesäkuuta 2010

Hymy huulilla

Nyt ovat palikat loksahtaneet kohdilleen jokaisessa osassa elämääni. Olen hurjan onnellinen työstä, koulupaikasta ja elämästä yleensä. Joka aamu herään innolla uuteen päivään (tai no aamu-unisena voisin aina nukkua muutaman tunnin pidempään) ja vaikka työt kutsuu niin ei harmita. Töihin lähtö joskus tympäisee, mutta itse töissä ollessa on mukavaa. Odotin, että ensimmäisen parin viikon jälkeen tulisi pudotus maan pinnalle ja työ alkaisi maistua puulta, kun pomo (taas kerran) alkaisi valittaa ja sukset olisivat ristissä työkavereiden kanssa. Kovaahan tässä on yritetty mokailla; unohdinpa tilata ruuan yhdelle lapselle ja menetin kassasta 25 puntaa (tästä en ole varma olinko se minä edes). Olen myös tarjoillut vääriä juomia ja kohdannut tyytymättömiä asiakkaita. Siltikään mistään ei ole minulle valitettu, huudettu tai edes tuhahdeltu ärsyyntyneesti, KOSKA "me kaikki teemme virheitä". Tunteja riittää viikossa ihan hyvin ja rahaa tulee (tai ensimmäistä palkkaa odotellaan). Olen myös oppinut tekemään koktaileja ja tiedän mikä on kana thai-kielellä. Töissä on siis aina kivaa ja 10 tunnin päivät vain kiitävät ohitse. Tämä työ on siis yksi suurimmista ilon aiheista tällä hetkellä elämässäni.

Toinen on tämä Aberdeen. Sitä nyt tässä innolla odotan ja näinä yön tylsinä tunteina päädyin jopa kuuntelemaan Aberdeenin aksenttia, josta en voi muuta sanoa kuin että toivotaan että siihen tottuu. Asunnosta haaveilen ja alueeseen tutustun netin välityksellä. Uskallan jopa sanoa, että esseiden kirjoitusta ja kotiläksyjäkin jo kaipaan. Eniten kuitenkin se uusi vaihe elämässä, vielä kun tiedän, etten sitä joudu yksin kohtaamaan.

Oon nyt pitkästä aikaa ollu todella onnellinen.


Viime aikoina oon ollu tosiaan paljon töissä, mutta ehdin kyllä nuo 20v synttärit vietellä. Käytiin elokuvissa katsomassa uusi Sinkkuelämää leffa. Sain liput lahjaksi, kuten sain myös vuonna 2008 lahjaksi liput siihen Sinkkuelämää ensimmäiseen elokuvaan. Helteetkin on välillä yllättäneet, mutta taisivat taas jättää hetkeksi rauhaan. Enpä oikein ees muista mitä on tullut tehtyä, ku kaikki päivät ovat yhtä sumua. Onneksi kuitenkin suht kirkasta eikä tylsää harmaata sumua. Suomeenkin ehdittiin varata liput, joten kaikki siellä nyt pika kielikurssille, täältä tulee mukanani yksi aika heikosti suomea puhuva nuori herra.

Että näin täällä. Töitä, hymyä, Suomi-lomaa ja Aberdeeniä odotellessa. Nauttien auringosta ja elämästä!


Ps. Omia kuvia mielelläni latailisin, mutta en saa niitä millään koneelle, kun piuha hukassa ja oma kone Suomessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti