lauantai 31. heinäkuuta 2010

Voihan vuoristorata

Nyt taas alan muistaa mitä se stressi saa minussa aikaan. Käyn yksinkertaisesti kaikki tunteet läpi - mahdollisesti jopa kymmenessä minuutissa. Luulin jo oppineeni hallitsemaan tällaiset asiat, kun lukio siinä koulutti, mutta näyttänee, että yhtälailla tässä taas mennään sitä vuoristorataa niin kuin silloin kun loppukokeita rustattiin. Yritän vaan uskoa, että aikaa on ja asiat kyllä järjestyy. En vain ikinä ole ollut se asioiden viime tippaan jättäjä.

Hyde Park, Lontoo, toukokuu


Tadworth, kesäkuu

Tällä viikolla olen ollut kamalasti töissä, kun kaikki haluaa lomansa tähän heinä-elokuulle. Eli tunteja tulee nyt kertymään mukavat 45, joka on taas reilumpi kuin hetkeen. Ja ensi viikolla lähes samalla kaavalla jatkuu. Onneksi huominen ja maanantai vapaana ja tiistaina vasta iltavuoroon. Eli jos tätä stressiä sais hieman nollattua ja jaettua asioita tuon muuttokumppanin kanssa. Toivotaan.

Ewell, heinäkuu

Yksi hyvä työ tässä paljon työskentelyssä on se, että veto on pois ja ei jaksa mennä minnekkään. Rahaa siis tulee, mutta sitä ei näytä kuluvan. Olen parin viikon aikana käyttänyt vähemmän rahaa kuin varmaan muutamaan vuoteen saman pituisena ajan jaksona. Tietysti Suomessa olo vaikutti asiaan, mutta esim. tällä viikolla on olen tuhlannut vain ehkä kympin ruokaan/herkkuihin ja muutaman punnan bussilippuihin. Kylläpäs olenkin ylpeä itsestäni. Tajusin myös, että kun tavaraa on jo ihan liikaa, niin turhaa sitä määrää enää kasvattaa - etenkään ennen muuttoa.

Ajattelin jo tässä hakea töihin Aberdeeniin, että opiskelun ohella saisi vähän lisää tuloja ja voisi elää vähän rennommin. Mutta taidanpa kerrankin kuunnella äitiä ja isää ja katsoa ensin miten se lähtee käyntiin ja riittääkö aika työnteolle. Työnteosta puheen ollen, suuntaanpa nyt illaksi töihin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti