torstai 26. elokuuta 2010

Päästäkseen eteenpäin, on joitakin asioita jätettävä taakseen

Tuntuu, että siitä on vain pieni hetki, kun istuin siinä serkkujen sohvalla päivää ennen Englanninn paluulentoa toukokuun puolessa välissä ja päivitin sähköpostiani noin 2min välein nähdäkseni, jos minulle olisi vastattu. Odotin kuumeisesti, että tämä työtarjous tulisi ja niinhän se haastattelun jälkeen tulikin. Tästä hetkestä on jo tosin 1/4 vuotta eli kolmisen kuukautta!
Nyt tein viimeisen vuoron ja tuntuu ihmeellisestä, kun sain kukkia yhdeltä työkaverilta, kortin kaikilta ja vakioasiakkaat toivottelivat hyvää tulevaisuutta. Niin ja nuoremmat (mies) vakioasiakkaat sanoivat "Mitä? Miten voitte kauneimman työntekijän koko pubissa päästää lähtemään??" Ensimmäistä kertaa töiden päätyttyä kokonaan tuntuu, että ihmiset jäävät ehkä kaipaamaan ja että minusta pidettiin.
Ei tosin vielä tunnu, että taas yksi vaihe elämässä on saatettu päätökseen, mutta jos tosiaan tahdon päästä eteenpäin ja elää ja kokea, on jotain kai jätettävä taakseen. Jumittamaan en halua tässä vaiheessa elämääni vielä jäädä - jos nyt koskaan. Tämä työ on tosiaan ollut koko Englannissa olo ajan parasta aikaa ja kasvattanut minua myös ihmisenä aika paljon. Olen myös oppinut ihan hurjan paljon asioita tällä alalla työskentelystä ja sain jopa hurjan hyvän työtodistuksen.

Mutta se siitä, se on nyt takana.

Ulkona satelee vettä lähes koko ajan ja syksy tosiaan lähenee. Viikon päästä ollaan jo Aberdeenissakin. Aika tosiaan juoksee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti