torstai 19. elokuuta 2010

Parempaan päin

Jokainen päivä näyttää hieman kirkkaammalta ja paremmalta. Alan tosiaan vihdoin löytää niitä palapelini palasia - välillä mitä oudoimmistakin paikoista. Joka päivä keksin ainakin yhden uuden syyn olla iloinen ja nauttia siitä mahdollisuudesta ja kokemuksesta joka on vielä edessä. Suunnittelen palaavani taas lentopallon pariin koulun joukkueeseen ja mietin niitä rantakävelyitä, kun nyt ensimmäisen kerran elämässäni pääsen rannikolle asumaan. Ensin tosin kovin lämpimään, mutta meri on aina meri ja ranta on aina ranta. Mietin myös niitä monia ihmisiä joihin tulen tutustumaan ja joista saan kavereita. Vaikka tänä vuonna onkin ollut niitä kavereita, niin aina ne on ollut työn kautta ja nää reissaavat kaverit on aina reissaavia ja kaikki melkein jo palanneet kotimaihinsa - kuka minnekkin. Eli kavereita odotellen ja sitä, että on aikaa urheilulle ja viikonloput vapaina.


Eli nyt yritän iloita edes pienimmistäkin asioista. Opiskelija-asunnon sain - jaan sen tosin 5 muun ihmisen kanssa O-OU. Mutta toivotaan, että kaikki on mukavia ihmisiä ja tullaan toimeen. Asunto on myös aika keskustassa ja meren läheisyydessä. Ja suora bussiyhteys koululle.


Työt lopetan viikon päästä ja suuntaan sinne Aberdeeniin viikoksi ja tuun takaisin ja vietän pari viikkoa täällä vielä ennen lopullista muuttoa. Jospa sais vielä käytyä paikoissa, joissa ei ole tullut käytyä. Koska eipä sitä tiedä koska taas tänne Lontoon läheisyyteen tulee käymään. Onhan sitä matkaa kuitenkin se 950km (tai parin tunnin lento).


Vielä ehdin miettiä varavaihtoehtoa eli Kingstonin yliopistoon hakemista seuraavat 6-7h. Taidan kuitenkin jättää suunnitelmaksi, kun täällä Englannissa pitäisi maksaa opiskelusta ja mieluummin sitä säästää sen rahan. Ja en tykkää viime hetken muutoksista, niin pysyn vanhassa pläänissä.

Tossa muutama kuva vuoden takaa Oxfordista. Melkeinpä oon tosiaan sen 12kk täällä vietelly. En edes halua miettiä millasia asioita ja tunteita kävin silloin tullessa läpi. Olin ihan yksin ja peloissani ja se ensimmäinen työki oli ihan katastrofi. Kai sitä vähitellen pääsi jaloilleen. Jotenki samanlaisia tunteita on käyny tässä lähiaikoina läpi. Ja taas ollaan jo melkein pystyssä.

1 kommentti:

  1. kiva että valookin jo pilkottaa sinne :) meijän täytyy skypetellä joku päivä heti ku palaan netin ääreen ens viikon mökkiloman jälkeen :)

    VastaaPoista