sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Talvi, ole kiltti ja pysy poissa






Koko viikonlopun on ollu ihana keli. Toivottavasti se talvi ei tulis koskaan, tämmönen sää sais jatkua ja kauan..

Rannalla tosiaan oli ihan erinäköistä, koska olin siellä ensimmäistä kertaa laskuveden aikaan.

Saksalainen viikonloppu

Taas viikonloppu lopuillaan. Tosiaan kyseessä oli Halloween-viikonloppu, mutta Halloween asuni jäi kaappiin ja niin taitaa jäädä tältäkin iltaa. Tänään siis oli tarkoitus vasta juhlia asut päällä, mutta olen niin naatti, että jään kotiin ja nukun kunnon yöunet ja valmistaudun taas uuteen viikkoon.

Perjantaina käytiin hieman viihteellä ja oli ihan mukava ilta.





Eilen sitten olin supersuper väsynyt, kun yöunet oli jääneet aika mitättömiksi ja päiväunet tuntui huonolta idealta. Tästä huolimatta päätin ottaa äkkikutsun vastaan ja lähteä kahden saksalaisen kanssa jonkun luo tupareihin. No päästiin paikalle niin minulle selvisi, että olin ainut ei-saksalainen. Ja sitten väki lisääntyi, mutta silti paikalle ei ilmestynyt yhtään brittiä tai mitään muutakaan. Kielimuurin tai saksalaisen asenteen (itse saksalaiset valistivat tästä) takia en jutellut paljoa kenellekkään. Mutta olin niin väsynyt, ettei siitä puhumisesta olisi tullutkaan mitään.

Tänään sitten aamu alkoi pyykkäämisellä pirteänä n.10h unien jälkeen. Pian on edessä kävelyterki rannalle samojen saksalaisten luokkakavereiden kanssa. Aivan ihanaa, kuinka yhtäkkiä on kavereita paljon ja lähes aina voi soittaa jollekkin ja mennä kyläilemään jos tylsistyttää :)

Täällä on tosiaan ollut tosi hyvä sää koko viikonlopun ja otan kameran mukaan sinne rannalle. Lisäilen niitä kuvia myöhemmin sitten.

perjantai 29. lokakuuta 2010

Operaatio opiskelija-budjetin asu

Voi itku, kun väsyttää ja salitreenitkin jäivät lyhkäiseksi tänään tästä syystä. Viime yönä ei uni tullut sitten millään, kun kaikki mahdolliset ajatukset ja etenkin Halloween-asu-stressi pääsivät valloilleen. Taisin sitten kokonaisuudessaan nukkua 5-6h ja aamulla väsytti. Ja nyt väsyttää. Ja koko ajan väsyttää.

Mutta siiiiis, se asu. Sama ongelma painoi mieltäni (joo, suuret on surut) jo toissa yönä. Laitoin vähän väliä valoja päälle ja kävin kokeilemassa eri mekkoja päälle, kun ei oikein mikään sovi yhteen violettien siipieni kanssa. Ja kun menin tyhmänä ottamaan ne violetit siivet niiden puolet kalliimpien pinkkien sijaan. Ja kun en edes osaa päättää olisinko söpö vai karmiva keiju. Noh, sitten piti klo 1 viime yönä alkaa tekemään asialle jotain, jos ajattelin joskus saada unen päästä kiinni..

Alussa oli suo, kuokka ja Jussi.. Tai no, Tylli, sakset ja Jenni.



Ja siitä se ajatus sitten lähti.. Ja voin ihan aidosti myöntää, että pinkin ja violetin yhdistäminen on aikalailla tyylimoka, mutta eikö Halloweenissa ole juuri siitä kyse? Vai olikohan siinä sittenkin joku muu idea..






Niin ja kun, ei kengät riittäneet ja tylliä jäi vielä roppa kaupalla, niin koristelinpa sitten vyön ja loput heitän päähän pannaksi. Tässä nyt sitten koko setti.




Niin eli koko kaunis keijusettini kustansi sen 2 puntaa ja vähäiset yöunet.. (Okei ei se uni kyllä tullut vielä tämän askartelunkaan jälkeen.) Ja vaikka viime postauksessa sanoin, etten ajatellut olla ällösöpökeiju, niin taidanpa sittenkin..

Mutta nyt voisin mennä hieman päiväunille ja keräilemään voimia viikonlopulle!

torstai 28. lokakuuta 2010

Halloween

Halloween on anglosaksisissa maissa pyhäinpäivän aattona lokakuun viimeisenä päivänä 31.10. vietettävä juhlapäivä, alkuaan muinaisten kelttien talven alkamisen päivä, jolloin vainajahenkien uskottiin liikkuvan. Nimi on lyhenne englannin sanoista ”All Hallows' Eve” eli pyhäinpäivän aatto. (Wikipedia, kyllä muuten luennoitsijat rakastais mua, jos tietäis kuinka vahvasti luotan Wikipedian faktoihin..)

Suomessahan tunnetusti Halloween tapahtuu aika huomaamattomasti ja jos jotain tapahtuu niin silloinkin hyvin pienessä mittakaavassa. Uskon, että ne ala-asteen ajan englannin opettajan järjestämät Halloween juhlat ovat olleet suurimmat tapahtumat joihin Suomessa Halloweenin aikaan olen osallistunut. Kaksi vuotta sitten, kun satuttii Halloweenin aikaan Dubliniin, niin huomasin kuinka eri mittakaavassa joissakin maissa tätä tapahtumaa juhlitaan. Päivällä oli ulos asti yltävät jonot naamiais-kauppoihin ja illalla ulos lähtiessä tuli vähän ulkopuolinen olo, kun päällä oli vain ihan tavalliset vaatteet, eikä jotain erikoista kostyymia.

Tälllä Britanniassa Halloween otetaan myös suht vakavasti ja monet yritykset kasvattavat myyntiään Halloweenin aikaan ja sen avulla. Myyntikikkahan tämä joillekin tosiaan on ja ei ole mitään väliä onko yrityksellä mitään tekemistä minkään Halloweeniin liittyvän asian kanssa, senkun heitetään kurpitsat ja kummitukset ikkunaan niin ollaan kuin kaikki muutkin.




Jotkut yritykset, kuten leipomot tekevät karmivia-kurpitsa-kakkuja tai pelottavia-porkkana-piirakoita, joita kaikki mainoksen uhrivat sitten nauttivat.




Eniten rahaa tietysti tekevät yritykset, jotka kauppaavat jonkun laista Halloween krääsää, oli se sitten asu tai pöytäkoristeet. Eilen kävin Asdassa metsästämässä itselleni "pelottavan" halloween asun (okei, oon keiju...... tosin ehkä pelottava semmonen enkä joku ällösöpö) ja kyseisessä kaupassa Halloweenille oli omistettu kokonainen käytävä hyllyineen (toisella puolella kovaa vastaan kilpaili jo kuukausi sitten kauppoihin ilmestynyt joulu-krääsä). Myös tavallisemmista, pienemmistä ruokakaupoista löytyy Halloween osasto ja usein myös kurpistoja, joista sitten kaiverretaan lyhtyjä ja mahdollisesti tehdään amerikkalaisia kurpitsapiirakoita.




Ja tietysti, koko viikonlopun baarit, yökerhot ja ravintolat mainostavat iltojaan Halloween-painotteisilla tapahtumilla. Noh, itsekkin näihin ajattelin osallistua ja kyllä, vedän myös sen asun päälle (laitan siitä sitten viikonlopun aikana/jälkeen tänne vähän kuvasaldoa).





Oma panostukseni koko Halloweeniin on tosiaan £2 maksanut keijusetti (joka tais olla suunniteltu n.3v lapsille...)

Aiheesta toiseen, pikaiset kuulumiset voin tiivistää muutamalla sanalla: Spinning, hymy ja opiskelu. Kävin tosiaan eilen 45min ja tänään vielä 30min kestävässä spinningissä.

keskiviikko 27. lokakuuta 2010

Kampus

Tosiaan se hampaiden valkaisu siirtyi nyt kahdella viikolla, mutta eiköhän sitä jotenkin jaksa odotella.

Tänään kävin ERASMUS-vastaavalla keskustelemassa Turkista ja lähinnä Istanbulista. Yliopisto jonka näillä näkymin tulen laittamaan 1. vaihtoehdoksi, on Turkin kolmanneksi paras yliopisto ja sijaitsee Istanbulissa Euroopan puolella, joka luokitellaan turvallisemmaksi alueeksi. Mutta kirjoittelen enemmän aiheesta, kun olen saanut ajatukseni hallintaan ja luotua jonkun laisen järjestyksen näille eri vaihtoehdoille. Tällä hetkellä valinta vaikuttaa tältä. 1. Istanbul, Turkki 2. Pariisi, Ranska 3. Zürich, Sveitsi



Odotellessa tapaamista kuljeskelin kampuksella ja kuvailin. En ole ennemmin kiertänyt lähiympäristöa pahemmin, joten nyt kun aurinko paistoi, oli lämmin ja aikaa niin ajattelin tehdä pienen tutkimusmatkan.



Kaikki rakennukset ovat suht moderneja ja poikkeavat hyvin perinteisestä brittiläisestä yliopistorakennus kaavasta. Business rakennus (kuvat alapuolella) on muodoltaan samanlainen kuin Health Building (terveysrakennus, eli kaikki hoitajaksi yms. opiskelijat opiskelevat siellä). Erikseen sitten syrjemmässä on arkkitehtuurirakennus, joka ei ulkomuodoltaan ole niin hehkeä. Ei ihme, että se on siellä pimennossa. On kyllä hieman ironista, että itse arkkitehtuurirakennus on suht tyylitön.

Tämä on rakennus, jossa itse vietän enimmäkseen aikaani.



Koska kampus sijaitsee keskustan ulkopuolella, sen ympärillä on paljon luontoa: joki, nurmikenttiä, paljon puita ja istutuksia.




Etenkin kun aurinko paistaa (jota on tapahtunut lähiaikoinaa aika paljonkin) niin kampus on ulkomuodoltaan todella mukava. (Talvea odotellessa......)




Kampuksella yhdistyy mukavasti luonto ja modernit rakennukset.




Itse pidän tästä kampuksesta paljon enemmän, kuin siitä toisesta, joka sijaitsee keskustassa. Tosin se olisi lähempänä, mutta ulkomuodoltaan ja ympäristöltään se on kovin mitään sanomaton.

Ps. Olenko muistanut mainita, että RGU, eli MUN yliopisto on rankattu tänä vuonna Skotlannin parhaaksi yliopistoksi?

tiistai 26. lokakuuta 2010

Ulkoasun muutos

Lisays: Hampaiden valkaisu siirtyi kahdella viikolla teknikon sairastumisen vuoski :(((

Vaikka kuinka kuvittelee tämmöisen blogin ulkoasun muuttamisen olevan helppoa, niin voin kertoa että ei se ole. Ensin ajattelin vain vaihtaa bannerin (suuren kuvan) kunnes huomasin, että höh, sehän on sininen ja nyt kaikki pitää muuttaa. Sitten etsin uuden taustakuvan netistä ja taistelin HTML koodien kanssa. Sitten seuraavat 40 minuuttia meni siihen, että aloin tutkiskella heksakoodeja ja muokkaamaan blogin HTML-koodia. Ihmiselle, jolle nämä ovat aikalailla hepreaa niin voin kertoa, että meinas mennä hermot. Ajatus oli hyvä, mutta toteutus ei koskaan sitten onnistunut. Ongelmana oli siis se, että tekstin taustalla oleva väri oli vieläkin beigenä ja halusin sen siniharmaaksi. No löysin sopivan heksakoodi-ohjelman netistä eri väreille, mutta vaikka kuinka muuttelin HTML-koodia, niin se taustaväri ei muuttunut. Moni muu asia kylläkin. Sitten luovutin ja valitsin valmiin pohjan, joka käänsi blogini kokonaan uuteen suuntaan. Ennen blogi oli vasen painotteinen ja nyt kaikki löytynee oikealta. Noh, nyt kun olen tätä tässä tuskaillut tunnin, niin olen ihan tyytyväinen. Ehtihän se vanha olla aika kauan siinä. Voi hetki kestää tottua tähän uuteen kylläkin.

Näköjään vihdoin osasin sitten asettaa oikean aikavyöhykkeenkin, niin tekstien kirjoitusaika on hieman realistisempi.

Miltä näyttää?

Innolla hammaslääkäriin

Oon varmaan päästäni seonnu, kun oon tässä tämän ja eilisen päivän aikana kirjottanu (lue: tapellu) johtamisen esseen/tehtävän kanssa, jonka palautuspäivä on vasta 3 viikon päästä. Nyt vielä huomasin, että osa, josta pitäisi koostua noin 40% eli 1000 sanaa, hipoo jo 1500 sanan määrää ja siitä osasta puuttuu vielä tekstiä. Että karsinnan kun olen jo aloittanut muutenkin, niin sitä täytynee vielä jatkaa. Miten jollain on ongelmia saada tarpeeksi sanoja, kun itestä tuntuu, että sanamäärä ei riitä?

Huomenna on jännä päivä. Menen hammaslääkäriin ihan vapaa ehtoisesti ja pulitan siitä vielä hieman tavallista enemmän rahaakin. Menen nimittäin valkaisemaan hampaani lasermenetelmällä. Tästä olen jo ikuisuudet haaveillut ja nyt kun sain tarjouksen, niin pakko mennä. Siiis oikeesti pakko. Koska tämä alkaa jo muistuttaa pakkomiellettä. Ensin tarkoituksena oli mennä vasta 2 viikon päästä, mutta koska silloin olisi seuraavana päivänä tentti, niin siirsin sen eilen aamulla jo keskiviikolle. Mitäpä sillä väliä onko se nyt, vai 2 viikon päästä.



Vaikka vihaankin hammaslääkäreitä, vihlontaa ja kaikkea mikä liittyy hammashoitolaan, niin nyt suorastaan hypin ilosta, että pääsen tunniksi makailemaan siihen tuoliin.



Ei pitänyt ensin mainita tästä asiasta, ettei joku sukulainen siellä Suomen päässä saa slaagia, että mitä se tyttö nyt taas on menossa tekemään. Mutta en voinut olla mainitsematta, kun puhkun ilosta ja odotuksesta! Huomenna tähän aikaan hampaani ovat hyvin valkoiset!

Kuvat siis googlesta, omani tosin (toivottavasti) näyttävät huomenna yhtä säteileviltä! Huomenna voisin itse laittaa omat ennen-ja-jälkeen kuvani.

sunnuntai 24. lokakuuta 2010

Mestariteos nro. 2

Oon näköjään todellakin väsynyt syömään brittiruokaa ja mun asenne sitä vastaan kasvaa koko ajan. Kaikki syödään ranskisten kanssa, kaikessa on kasoittain rasvaa ja mikään ei ees maistu oikealle (eli suomalaiselle). Eli viime viikolla kun vetelin sitä perunamuusia (jota oikeesti söin melkee koko viikon) niin tällä viikolla on vuorossa sitten makaronilaatikko. Kyllä, ihan itse keitin makaronit ja paistoin jauhelihat ja vaikka heitinkin kaiken ihan arpomalla niin sain koottua aivan sopivan määrän aineksia siihen vuokaan ja sain aikaan......



Ja siiis kyllähän tää iha makaronilaatikolle maistuu. Ja no, en oo mikään makaronilaatikon superfani, mutta kunnon suomalaista ruokaa, joka voittaa kaiken maailman fish&chipsit ja Italiasta kopioidut lasagnet ihan 5-0.



Kuten huomaatte, innostuin taas kokkaamaan koko armeijalle, eli Anneli tulee tänne illalla nauttimaan mun mestariteoksesta ja muuten tota sitte varmaan vetelen perjantaihin asti aamu-, väli- ja iltapalaksi. Ja jos jaksan pakata kouluun niin se menee lounaanakin ja varmaankin myös illallisena. Sen jälkeen uskon, että mun makaronilaatikot on taas syöty seuraavaks vuodeks..



Varasin muuten ajan ERASMUS- vastaavalle eli menen keskustelemaan ulkomailla opiskelu vaihtoehdoistani. Mun top2 kohteet on jo deletoitu, koska Espanja tai Kypros ei tarjoa mun kurssia.. Eli Istanbul (Turkki), here I come (ja kyllä isä, se on vieläkin muiden mahdollisten maiden edellä). Eli ehkä alkuviikosta tiedän jo mikä on ensi syksyn kohdemaa.

Nyt oikeasti tekemään niitä koulujuttuja ja pian salille. Ja pian taas uusi viikko aluillaan...

lauantai 23. lokakuuta 2010

Autumnal details






Innostuin kuvailemaan matkalla salilta kauppaan.

Parantamassa maailmaa



Lokakuu on rintasyövän tietoisuus kuukausi.


Eilen käytiin pienessä hyväntekeväisyys tapahtumassa, jonka £2.50 sisäänpääsymaksu meni rintasyöpä-yhdistykselle. Tai lähinnä syöpäyhdistykselle, mutta sieltä se raha sitten suuntasi toimintaan rintasyöpää vastaan. Siellä oli ilmaista (alkoholi)juomaa ja naposteltavia sekä kynsienlaittoa, hiustenkiharrusta, pieniä yrityksiä kauppaamassa tavaroitaan ja arvonta. Kaikki raha tosiaan meni hyvään tarkoitukseen. Eli tämä tapahtuma oli ns. tyttöjenilta kaverini työpaikalla. Ihan mukava ilta oli ja vaikka hetken mietitytti tanssimaan lähteminen tapahtuman jälkeen, niin kiltisti kipitettiin vesisateessa kotiin ja nukkumaan, että jaksettiin hyvin mieli kohdata tämä lauantai aamu.



Nyt tässä ihailen auringon paistetta ja mietin, että koska kerään voimani ja lähden salille. Iiiihan pian, kunhan kaurapuuro hieman laskeutuu mahasani.

Ps. Tässä kovasti pohdin ensi vuoden pakollisen ulkomailla opiskelun kohteita ja voisin niistä kirjoitella myöhemmin..

torstai 21. lokakuuta 2010

Suomi vs. Skotlanti

Aina välillä tulee mietittyä (pikaisesti ja ohimenevästi), että mitäs minä täällä maassa oikein teenkään. Suomea kehun hienona ja toimivana maana. Lämmitys pelaa, seinät eivät ole kiveä, vaan niissä on kaiken maailman lämmityseristeitä ja lääkärit hoitavat hommansa kunnolla. Ja arvosteltiinhan Suomi parhaaksi maaksi tuossa jokunen tovi sitten. Silti kaikesta huolimatta minä olen täällä, kylmässä ja sateissa Britanniassa. Suomi on kuitenkin ylpeyteni, eilenkin innostuttiin laulamaan (lue: huutamaan) Oi Maamme-kipaletta ja jotain Skottien kappaletta kilpaa. Nojoo, meillä oli vähän pienempi joukkue.. Ja olen ylpeä Skandinaavi (vaikka eihän Suomi kai periaatteessa ole osa Skandinaviaa, Pohjoismaita kylläkin on) ja jaksan kehuskella sillä - välillä ehkä liikaakin.


Ajattelin nyt tehdä ihan kunnon +/- vertailun näiden maiden välillä. Vaikeahan sitä kyllä on arvostella kotimaansa ja asuinmaansa välillä. Mutta yritän. Ehkä saan itsekkin selville, että mikä minut tänne veti. Ei ainakaan sää (Ps. Taaaaas sataa ja on muute kylmä.)

Suomi


+ Perhe, ystävät, muistot
+ Asiat/palvelut pelaa (lähes aina)
+ Auto on Suomessa :( ja en varmaa osais ees ajaa täällä
+ Kela: Kaiken maailman tuet, joista ihmiset ei osais ees haaveilla täällä. Esim. eilen luennoitsija puhui maksetuista vanhempainlomista, että niinä aikoina olisi mukava saada palkkaa. Ja että Skandinaviassa näin asia on. Kiitos Suomi myös opintotuesta. Verotuskin siellä toimii hyvin.
+ Ennen arvostin hirveästi englannin kieltä, mutta suomen kielen arvostus kohoaa aikalailla. Sitä puhuu kuitenkin niin harva ja se on uniikki

- Liiiian kylmä ja liikaa lunta ja eihän siellä yhtään parempi sää ole kuin täälläkään
- Asukasluku ja asukastiheys. Suomi on suurempi kuin koko Britannia ja silti siellä asuu vähemmän ihmisiä kuin Lontoossa
- Koulu: Liian paljon tekemistä päästäkseen yliopistoon
- Hintataso


Skotlanti:



+ Paljon ihmisiä ja paljon kaupunkeja
+ Helppo päästä yliopistoon (niin, no enhän pahemmin tehnyt oikein mitään ja pääsin opiskelemaan ihan mielenkiintoista ainetta)
+ Maisemat (rakastan Stonehavenia ja sitä linnaa siellä ja varmaan koko rannikkoa, kunhan sen pääsisi näkemään)
+ Halpaa. Ruoka kaupassa on tosiaanki halpaa. Saan viikon ruuat alle £20, kun taas Suomessa se maksais sen ainaki 35-40e. Niin ja vaattet ja kengät, en ees alota tästä.. Paita kun maksaa sen £3 niin ei voi paljon valittaa
+ Hyvä yöelämä (tuli taas todistettua viime yönä)
+ Aberdeen on kiva, rauhallinen, muttei tylsä. Paaaaljon opiskelijoita, kun on sentään kaksi yliopistoa. Ja Aberdeen on kyllä muutenkin varakas kaupunki (että eikun rikasta öljypohatan poikaa metsästämään...)
+ Hyvät kulkuyhteydet. Lontoossa asuessa tosin oli vielä paremmat. Lennot on halpoja ja pääsee lähes minne vaan

- Tällä sataa...ja sataa.. ja sataa vähän lisää (joskus on kyllä kaunista ja aurinkoista)
- Aksentti joillaki on nii outoa, että ees britit ite ei ymmärrä. Hyvä jos puhuja ymmärtää mitä sanoo......
- Ei myydä Fazeria tai ruisleipää, kaurapuuroa kyllä saa, mut ei Elovenan pikakaurapuuroa :(((


Tuntuu, että unohdin ehkä miljoona pointtia ja niin varmaan kävikin. Lisäilen, kunhan tulee mielee. Vaikea näin yhtäkkiä heittää kaikkea kerralla. Ehkä Suomi on hieno maa ajatuksissani, mutta silti halua elää, unelmoida ja matkustella vielä kun olen nuori. Ehkä joku päivä sitten palaan Suomeen, kun olen alkanut kunnioittamaan metsiä ja peltoja ja lunta hieman enemmän.

Kuvat Googlesta.

maanantai 18. lokakuuta 2010

Täällä ois hieman ylimääräistä perunamuusia tarjolla...

Tein tänään historiaa. Valmistin elämäni ensimmäiset jauhelihapihvit ja perunamuusin ja arvatkaa vaan oliko hyvää. Ehkä pitäs alkaa jokski Gourmet-kokiksi..



Okei saatan hieman vielä tarvita harjotusta, koska tuhosin kaks kynttä kuorimaveitsellä (en pelkästään kynttä, ku hieman sormeaki...) ja jotai palovammoja varmaa tuli. Niin ja voisin miettiä vielä, että kannattaako perunamuusia tehdä koko armeijalle jos asuu yksin.. No onneks olen (leveyssuunnassa) kasvava nuori :)

Ja vielä semmonen vinkki, että jos lamppu putoaa yhtäkkiä jostai pöydälle, kuten pöytälampusta, niin ei kannata heti napata kiinni. Etenkin jos se on ollut päällä ainakin tunnin. Voi meinaan lähteä sormista hieman tunto..

Hyvää viikkoa kaikille! :)

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Veckoslut

Taas sunnuntai ja just oli taaaaas perjantai ja huomenna on taaas maanantai. En todellakaan ymmärrä millä tahdilla nämä viikot vaihtuvat. Kai se toimii näin, ku on koko ajan menossa. Joku fysiikan teoriaki taitaa todeta, että kun liikkuu tarpeeksi nopeesti niin aika kuluu nopeempaa (okei, en ehkä liiku ihan niiin nopeeta ku pitäs, mutta melkein).

Perjantaina opiskelin, urheilin ja menin naapuriin viettämään luokkakaverin 21v synttäreitä. Oli tosiaan yks parhaimmista illoista, koko Aberdeen-elämäni aikana. Paikalla oli luokkakavereita, tuntemattomia kavereita, uusia kavereita ja.. kavereita.



Lauantaina oli hieman väsy, mutta lähdin tekemään ryhmätyötä ruotsalaisen luokkakaverin luo saksalaisten luokkakavereiden kanssa. No ryhmätyö eteni 5 tunnin aikana sen verran, että saatiin tehtyä suunnitelma millon tehdään mitä. Opiskelu muuttui ruuan laitoksi, naureskeluksi ja mahtavaksi ajaksi. Oli todella mukava ilta. Kotiin tultua menin sitten vielä naapuriin juttelemaan sitä sun tätä ja pääsin nukkumaan kahden jälkeen yöllä.

Oon nyt tänään yrittäny hieman opiskella, mutta suht huonolla tuloksella.. Takana tosin on aivan huippu viikonloppu! Ja hauskanpidon voi varmaan suhteuttaa univajeeseen, tai ainaki siltä tuntuu nyt..

maanantai 11. lokakuuta 2010

Syksy

Ulkona on aivan uskomaton sää. Mun puolesta vuosi saisikin jakautua vain kesään ja tämmöiseen syksyyn. (Mut syksyä kuitenkin vaan se 3/12 kiitos). Tämä sää tosiaan saattaa jopa voittaa ne ylikuumat kesäpäivät.







Aamu alkoi harvinaisen kankeasti, kun iltaisin en oikein jaksa raahautua sänkyyn ainakaan enne puolta yötä. Aamulla nuo klo 7.30 herätykset kirpaisee ja lujaa. No pääsin vihdoin kouluun ja päivä oli ihan ok. Koulusta kotiin sain taas kyydin ja ihmeteltiin siinä tätä ihanaa säätä. Kotiin päästyä piti alkaa lukemaan jotain koulujuttuja, mutta kun tähän Skotti-säähän on jo tottunut ja tietää, että tämmösiä päiviä on ehkä kerran vuodessa niin oli pakko lähteä katselemaan maisemia ja rannalle!





Rannalla olikin ihan hyvin väkeä. Osa koiria lenkittämässä, pariskuntia halailemassa ja lapsia juoksemassa (jäätävässä) vedessä. Sekä minä yksin hortoilemassa kameran kanssa.





Nyt niihin koulujuttuihin!