keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Välivuosi - kannattiko?

Tosi moni on kysynyt, että oliko välivuosi hyvä päätös ja tietenkin aina sanon, että "Tottakai. Elämäni paras." Silti jään aina miettimään ja punnitsemaan mitä käteeni jäi. Jäikö yhtään mitään? Olen nyt sitten realistinen tässä tekstissä (älkää panikoiko) ja jatkan vieläkin kaikille väittämistä, että tottakai oli elämäni paras kokemus.


Jos ajattelen loogisesti ja järjellä niin voin sanoa, että englannin kieleni parantui ihan hurjasti ja sain työkokemusta, joka voi auttaa kesätöitä hakiessa. Mutta sain myös kokea kamalia asioita, etenkin henkisellä tasolla. Etäännyin Suomen kavereista, olin paljon yksin ja sain särkyneen sydämen, joka ei vieläkään näytä olevan täysin kasassa.. Tässä alkaa pohtia, että onko kaikki tasapainossa vai olisiko vuoteni pitänyt mennä toisin?

 

Tottakai kadun asioita, ehkä liiankin monia, joita tapahtui viime vuonna. Olisi pitänyt matkustaa enemmän. Olisi pitänyt mennä jonnekki Espanjaan tai muualle lämpimään töihin. Ei olisi pitänyt tuhlata niitä ensimmäisiä säästöjä turhaan. Ei olisi saanut rakastua. Ei olisi pitänyt olla niin tyhmä. Olisi pitänyt työskennellä paremmissa paikoissa. Olisi pitänyt ja ei olisi pitänyt. Niin, nyt ei voi enää mitään.



Nojoo, kokemuksenhan ei aina tarvitse olla hyvä. Elämä kasvattaa ja mitäpä muutakaan olisin tehnyt, kun en kouluun halunnut. Hmmm. Jos nyt mietin, niin ajatus oli tosi hyvä. Sen puolesta olen onnellinen, että tulin Englantiin ja työskentelin ja opin ja koin. Mutta jotkut asiat olisivat voineet mennä toisin.


Okei itse asiassa jos yritän unohtaa kaikki huonot muistot ja keskityn vain siihen mitä kaikkea koin, niin kyllähän minä koin. Onhan tämä brittikulttuuri jo itsessään aika erilainen. Ja välivuosi ja Englannissa asuminen oli kyllä unelmiani. Ja eihän se edes sinä aikana ollut kurjaa, nautin aika paljon elämästäni ja viime kesänä olin varmaan elämäni onnellisin. Sittenhän se pommi tippui ja uskon, että kaikki tämä masentelu johtuu siitä miten tässä loppujen lopuksi kävi. Miten kaikki suunnitelmat muuttuivat. Vaikka olisihan sitä oikeasti voinut elää joitain aisoita erilailla.


Tässä tekstissä huomaa pienen käänteen, että ensin oli huono juttu ja sitten yhtäkkiä olikin hyvä. Voi olla syynä, että kun alotin kirjottamaan, niin olin huonolla tuulella, mutta sitten unohdin tämän ja kun jatkoin olin jo hieman positiivisemmalla mielellä. Enhän minä sille mitään enää voi ja kuten joku mulle hetki sitten sanoi: "Älä kadu mitään, jos se sillä hetkellä tuntui oikealta". Eli en siis kadu, koska silloin kaikki tuntui menevän hyvin ja niinhän se menikin. Jälkikäteen on aina hyvä alkaa arvostelemaan.

Okei, ehkä voinkin hyvillä mielillä jatkaa sanomista, että oli hyvä kokemus. Muttei ehkä elämäni paras. Sitä siis vielä odotellessa..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti