torstai 16. joulukuuta 2010

Ystävyys ei ole itsestäänselvyys

Tänään oli ihan tavallinen ilta, Lisa&Larissa, miljoona kiloa (Saksan) herkkuja ja telkku. No ei meillä kyllä yleensä oo tota teeveetä kylläkään, olis jo liian luksusta opiskelijoille.
 

Aloin tossa miettimään, kuinka vielä muutama kuukausi sitten elämä oli kamalaa. Olin kadottanut yhden elämäni tärkeimmistä ihmisistä ja tuntui, että olen taas kerran ihan yksin. Vain muutamaa kuukautta myöhemmin ympärillä on muutama todella tärkeä ystävä, joiden tiedän pysyvän todella lähellä elämässäni ainakin seuraavat 4 vuotta. Toivottavasti loppuelämänikin.


Välivuoden aikana opin paljon asioita, etenkin henkisellä tasolla ja sillä, minkälaisia asioita elämässä kannattaa arvostaa. Ystävyys oli yksi asia, minkä olen aina ajatellut olevan itsestään selvyys ihmiselle, joka on sosiaalinen kuten minä. Mutta huomasin vuoden aikana olevani hyvinkin yksinäinen. Enhän sitä edes itselleni myöntänyt, saatika sitten muille. Mutta totuushan se oli, että elämässäni ei ollut kuin yksi tärkeä ihminen, joka hoiti poikaystävän, parhaan kaverin ja perheen tehtävän. Ei sen niin pitäisi mennä.


No olihan mulla nyt kavereita tai mitä lie; Tuttavat tulevat ja menevät, mutta ystävyys on ikuista. Ne tosiaan tuli ja meni, eikä kukaan siinä pysynyt muutamaa kuukautta pidempään. Ja meillä kaikilla oli niin erilaiset elämät, taustat ja vaiheet. 



Nyt mulla on pitkästä aikaa olo, että on ihmisiä, joille puhua kun on tarve. Tai no, onhan niitä, mutta nyt niitä on meren tälläkin puolen. Myös pitkästä aikaa voin juoruta, jutella ja nauraa tyttöjen seurassa, sitä en ollutkaan pitkään aikaan kokenut. Vihdoinkin jotain, jonka avulla jaksaa.


We had a very basic evening with Lisa and Larissa; loads of chocolate and TV. And I really love these evenings when theres no rush anywhere and we can just talk and laugh. I've once again remembered what it feels like to have friends, I mean real friends. Last year I had only one person who was my boyfriend, best friend and my family. Of course at that time it was ok, but now I've realised that there was something missing from my life. In just couple of months my life has turned upside down and instead of being lonely I've got friends to share everything with, whenever I feel the need. There's one thing I've learned - don't take friendship for granted.


Don't walk in front of me, I may not follow.
Don't walk behind me, I may not lead.
Just walk beside me and be my friend.
Albert Camus

2 kommenttia: