lauantai 31. joulukuuta 2011

Basaareilua viimeisen kerran

Tää Muotiblogi turkkilaisittain -teema jatkuu. Käytiin tänään vielä viimeisen (vaikka viime lauantai piti olla viimeinen kerta) kerran Besiktasin basaarissa, koska kämppikseni piti päästä sinne alueelle etsimään matkalaukkua. Itse saan kaiken mahtumaan kahteen laukkuun, mutta hänellä lähtee mukaan varmaan 4 laukullista tavaraa. Onnekas on bussilla matkassa, tai onni siitä on kaukana, kun joutuu istua 14 tuntia putkeen tienpäällä. Ja onneksi käytiin tänään. Uusivuosi täällä on vähän kuin meidän joulu, annetaan lahjoja ja muistetaan perhettä. Myös kaduilla huomasi, että näillä tuo joulu ja uv menee hieman sekaisin, kun nyt kaupattiin joulukoristeita, joulupukin hattuja ja partoja ja kaikkea joulusälää. Eli basaarissa oli porukkaa joko viettämässä vapaapäivää tai sitten metsästämässä viime hetken lahjoja. Siellä oli kaikkea ihanaa, mutta budjetti ja laukun paino hieman rajoittivat. Myin heti aluksi turkkilaisen surkean puhelimeni pois 20 liiralla, eli 8 eurolla. Ostin sen aikanaan jollain 70 liiralla ja olin muutenkin heittämässä sitä roskikseen, koska siinä kesti akku maksimissaan päivän ja olihan se joltain viime vuosisadalta muutenkin. Onkin ollut ikävä rakasta Nokiaani, jossta on qwerty ja kaikki tarvittava.


Löysin ihanan yömekon. Materiaali on pehmeää ja tuo on täydellinen oleskeluasu lomaillessani. Taistelin taas kerran värien välillä, mutta harmaata yömekkoa ei kyllä ikinä päihitä mikään. Tämä maksoin 10 TL eli 4e.


Ja huivi tietysti. Viimeksi lempparihuivimyyjäni ei ollut paikalla, mutta onneksi nyt löytyi sopiva sininen, kun olen moista metsästänytkin. Edellinen sininen päätyi parin käyttökerran jälkeen äitin kokoelmiin, koska se ei vain jotenkin tyydyttänyt omaa silmääni tarpeeksi. Kaikki huivit tuolla myyjällä ovat aina 5TL eli 2 erkkiä.

 

Palaan taas tähän epäilyttävään meikkifeikkiyteen, mutta halusin vain aurinkopuuterin ja kun tuo maksoi 5TL niin ostin ihan vain kokeilun vuoksi.

 

Ja kaksi ihanaa kaulaketjua. Olen yrittänyt löytää jotain kivoja, niin nyt sattui pari (ehkä liiankin) samantyyppistä silmään ja tykkäsin molemmista. Yhteenä maksoivat 5 TL.

Olisihan siellä ollut paljon koruja, huiveja, paitoja ja kaikkea mitä vaan voi haluta, mutta sinne ne jäivät odottamaan seuraavaa kertaa. Joskus kyllä tulen takaisin tyhjän laukun kanssa ja tyhjään sen koko basaarin.

Meidän piti käydä tänään myös vielä tuossa lähellä olevassa linnassa, mutta kämppikseni eilinen ilta venähti aamutunneille, niin aloitimme päivämme hitusen myöhemmin. Ehkä huomenna sitten, jos voimat riittävät risteilyn ja juhlimisen jälkeen. Flunssakin jatkuu.

perjantai 30. joulukuuta 2011

Kulutusta käytännöllisesti

Matkalaukkuelämästä tarinointi jatkuu. Tiedätte varmaan miten paljon kaiken maailman hajuvedet, shampoot, kosteus- ja meikkivoiteet, etenkin lasisissa puteleissa, painavat. Kyllä, tuhottomasti. Ja kaikki nämä kilot ovat pois siitä yhdestä ihanasta lempparipaidasta, joka muuten vielä olisi mahtunut laukkuun. Tämä aiheuttaa todellista päänvaivaa, koska olen liian pihi heittämään pois puolitäysiä purkkeja (pessimisti puhuisi puolityhjistä) ja yritän aina saada mukaani jotain tuotteita, että pääsen niillä ainakin alkuun. Tänne tullessa pakkasin Doven ihanan kosteusvoiteen hieman pienempään purkkiin, mutta ylikilojen takia sekin jäi kotiin odottelemaan. Uusi piti siis ostaa. Ja kysehän on vain muutamista euroista/punnista/liiroista, mutta silti säästäjänä yritän pihistellä kaikessa.

 Nytpä siis saan tuulettaa, koska kaikki kosmetiikkani/shampooni/hoitotuotteeni ovat loppu. Lakka loppui tuossa pari viikkoa sitten ja nyt on sitten kituutettu ilman. Myös ripsarini on vedellyt viimeisiään varmaan 1,5 kuukautta, mutta odotan, että pääsen tarkastamaan lentokentän taxfreet tai sitten ostan Suomesta halvemmalla kuin täältä. Täällä Maxfactorin ripsarini maksaa 40TL eli 18 euroa, Suomessa se taitaa olla jonkun 12e. Se siitä Turkin halpuudesta. Myös lasipulloissa olevat meikki- ja kosteusvoiteeni (joka itse asiassa näyttää vielä ihan suht täydeltä) ovat loppumassa (ps. rakastan tuota No7:n kuulautta antavaa voidetta. Ostin toisen putelini kesällä Sokokselta samalla hinnalla kuin Briteistä). Samoin kasvoveteni, kynsilakanpoistoaineeni, hoitoaineeni.. Saitte pointin. Kaikki nestemäinen on siis loppu. Eli nämä eivät tule painamaan laukussani tippaakaan, jeee!


Aloinkin jo tässä miettimään, että onko tuommoiset jokapäiväiset tuotteet tehty kestämään juuri jonkun 3 kuukautta? Monihan noista kyllä tuli jo Suomesta mukana ja hiuslakatkin sain täällä kulumaan ennätysajassa. Ja tietysti riippuu kulutuksestakin.


Suomessa täytyykin sitten tehdä kunnon shoppailua ja mitä en tarvitse ihan heti saa odotella Aberdeeniin, että ei tarvitse sitten raahata niitä mukana sinne.

torstai 29. joulukuuta 2011

LOMALOMALOMA

Anteeksi, mutta pakko tulla toitottamaan, kun en meinaa pysyä housuissani. Oon oottanu tätä päivää siitä asti kun sain sovittua tentit aikasemmaksi ja suunniteltua lähdön. Eilen kävin todellakin ihan ylikierroksilla loman takia ja viimeiseen tenttiin opiskelu muuttui ihan kaikeksi muuksi kuin lukemiseksi. Palautettiin tänään myös Australian viiniteollisuutta koskeva 4000 sanan raportti, johon kului yllättävän vähän aikaa, kun teki parin kanssa. En kyllä lukenut sitä kertaakaan läpi, että en tiedä miten ristiriitaisia mielipiteitä ollaan jaettu siinä. Mutta jos totta puhutaan niin evvk.

Oikeasti lomani ei alkanut ihan 100 prosenttisesti vielä, kun 9.1. pitää palauttaa yrityssuunnitelma, mutta todellisuudessa olen tehnyt siitä hyvän osan pienten kurssitöiden avulla. Sekä 16.1. pitää palauttaa markkinoinnin tentin korvaava raportti, mutta tähän saa valita itse yrityksen ja tehdä sille marketing communications planin. Ja koska markkinointi on ihan paras asia maailmassa, niin teen tuon varmaan sekunnissa siinä toisella viikolla Suomessa ollessani karjalanpiirakoiden paiston ja telkun tuijotuksen välissä. Eli silloin kun mulla ei oo oikeestaan mitään tärkeää tekemistä. Ensimmäinen viikko on pelottavan täynnä suunnitelmia ja vähän jännittää, miten ehdin tekemään tuon yrityssuunnitelman. Luennoitsijan kannustussanojen takia en jaksa taas yhtään stressata: You can actually still pass the course, even if you didn't hand in the business plan. You have enough points. Että kiitos, näillä sanoilla jaksankin keskittyä aiheeseen. Odottelen vain omasta yliopistostani sähköpostia, että merkkaako ne meidän arvosanat vain pass/fail-menetelmällä, vai jääkö nämä numerot jonnekkin. Siitä riippuu motivaatiotasoni.


Mulla on täällä jäljellä oikeastaan enään vain viikonloppu. Yritän jatkuvasti sisäistää ajatusta, mutta se ei vain uppoa päähäni. Elän henkisesti vieläkin sitä aikaa, kun niitä viikkoja oli. Huomenna nukun pitkään, aloitan tuon yrityssuunnitelman ja käyn kämppiksen kanssa syömässä. Urheilukin nyt jää, kun joku stressinloppumisflunssa päätti iskeä. Lauantaina aamulla taas ehkä basaariin, vaikka viime lauantai piti olla se viimeinen kerta. Sitten käydään tsekkaamassa yksi linna tuossa hoodeilla ja illalla risteilemään vuoden vaihteen kunniaksi. Sunnuntaina varmaan jäädän, pakkaan, siivoan ja yritän jatkaa tätä sisäistämistä.

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Vuosi 2011

Nyt olisi hyvä hetki tiivistää kulunut vuosi, koska viimeisiä viedään ja mua odottelee tossa pino opiskelemista huomiseen (ja viimeiseen!!!!) tenttiin.

IHMISSUHTEET:
1. Oletko saanut uuden ystävän tämän vuoden aikana?
Olen! Parikin! Ja tarkoitan semmoisia oikeita ystäviä :)
2. Oletko tehnyt jotain tänä vuonna, mitä et ole ennen tehnyt?
Muuttanut Istanbuliin ja käynyt monessa uudessa maassa. Pyöräillyt 34 asteen helteessä lähes 90km harvinaisen vuoristoisessa maastossa Onhan tänä vuonna tehty kaiken maailman pieniä ja isoja uusia juttuja, esim. seinäkiipeily yms.
3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
En. Sinkkuus senkun jatkuu.
4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
Apua, niitä on paljon. Se kun oltiin Sisiliassa Iidan kanssa ja pyöräilty kamalan mäen päälle ja sen jälkeen kun alkoi kunnon mutkainen alamäki, joka tuntu todella pitkältä. Sen jälkeen ei voinu muuta todeta kuin, että se oli elämäni paras hetki. Nojoo, ehkä se ei ollut, mutta parhaimpia.  Onhan niitä muitakin ollut. olen vain huono muistamaan näin paineen alla. Kesältä on parit ihan superhauskat muistot kesäkämppiksen seurasta, mutta ehkä ne vois jäädä julkaisematta :D
5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
En.

Tammikuinen Tyskland

MINÄ:
1. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
Olen ja tuntuu, että aika paljon. Arvoni ovat muuttuneet ja paljon. Ja toivottavasti olen edes hitusen aikuistunut näissä maailman myrsyissä.
2. Oletko lihonut?
En ehkä. Jopa laihtunut, toivottavasti. Tietysti kesällä lihoin, mutta se on sitä perus jojottelua.
3. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
En, onneks!
4. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
En. Itse asiassa ajatuksena tämä on jotenkin houkuttava. Ehkä Aberdeenissä voisi joskus kokeilla, kun ne hinnat ovat siellä hieman opikselijaystävällisemmät kuin täällä tai Suomessa.
5. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
En oleee. Tatuoinnin ottamista olen kyllä harkinnut kerta jos toinenkin.

Viskitislaamolla helmikuussa
RANDOM:
1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
Kesäkämppis Elena ja Aberdeen-Iida (jonka oikeestaa tiesin jo vuonna 2010, mut tutustuttiin vasta tänä vuonna).
2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi?
En lupaile vain kerran vuodessa vaan lupailen jatkuvasti ja niiden lupausten pitäminen on jo tarpeeksi hankalaa.
3. Synnyttikö kukaan läheisesi?
Ei.
4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Valitettavasti.
5. Missä maissa kävit?
Turkki (ylläri), Britannia (ylläri), Saksa, Sisilia, Viro ja Suomi (Suomen saan sanoa, koska vietin siellä vain 1/3 vuodesta hehe)
6. Mitä haluaisit vuodelta 2012 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2011?
Laihtua enemmän ja matkustaa vielä hitusen enemmän.
7. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2011?
En tiedä? Ennen olin hyvä päivämäärissä, mutta tuntuu, että tänä vuonna ei ole tapahtunut mitään niin sykähdyttävää, että muistaisin sen.

Mainio maaliskuu (ps. kiva jänis)

8. Vuoden suurin saavutuksesi?
Se, että olen jaksanut toteuttaa unelmiani, vaikka välillä on tuntunut siltä, että sitä juoksee seinään toisena jälkeen. 
9. …ja suurin epäonnistuminen?
Ei kai mitään mullistavaa? En harrasta epäonnistumisia.
10. Kärsitkö vammoista?
Kaikenlaista pientä aina, kun välillä tulee rasitettua kehoa vähän liikaa. Kesällä kamalin oli, kun pelkäsin rasitusmurtumaa jalkapöydässäni. Mutta onneksi se katosi ku vaihdoin juoksun pyöräilyyn pariksi viikoksi :) Se olisi ollut katastrofi, kun kesällä oli ihana lenkkeillä iltamyöhään valoisilla kaduilla ja tutustua uusiin alueisiin.
11. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
Apua! Lentoliput/bussiliput kaikkialle? :D
12. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
Miljoonan ihmisen.
13. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
En onneksi muista tällaisia asioita kauaa.
14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
Matkustus on vienyt osansa ja etenkin lentoliput, kun tuntuu, että koko ajan saa olla varaamassa lippuja jonnekkin.

Huhtikuussa Suomessa

15. Mistä innostuit eniten?
Varmaan jostain ihanista maisemista niin kuin aina. Nyt kun on nähty niin upeita paikkoja, kuten Pamukkale, Efes, Kappadokia, Istanbul, Sisilia, ymsyms..

16. Vuoden 2011 ihmiset:
Perheeni ja etenkin äiti, jolle voi angstata, vaikka kuinka ja aina tulee positiivista kommenttia :D Vanhempani ovat koko elämäni ajan antaneet minulle käsittämättömiä mahdollisuuksia, itsenäisyyttä ja luottaneet minuun ja näistä syistä heitä voisi kiittää joka ikinen päivä. Sitten tietty kasa kavereita, uusia ja vanhoja, jotka ovat jaksaneet kuunnella vaikeina ja hyvinä hetkinä :)
17. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
ONNELLISEMPI. Tästä ei epäilystäkään. Olen saanut päätäni selville siitä missä on paikkani, olen pian menossa Suomeen, olen kokenut Istanbulin, en ole kärsinyt sydänsuruista ja olen vain kaiken kaikkisuudessaan onnellinen.
18. Lihavampi vai laihempi?
Laihempi ehkä.
19. Rikkaampi vai köyhempi?
Verrattuna viime vuoteen tähän aikaan? Rikkaampi. Istanbul on ollut kivan halpa asua kesätöiden jälkeen. Vaikka onhan täälläkin menonsa.
20. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
Sosiaalisointia? Emt.
21. …entä vähemmän?
Odottaa. Odottaaodottaaodottaa. Odotan aina jotakin.
22. Miten vietit joulun?
Täällä Istanbulissa kämpillä syöden riisipuuroa ja ahdistuen muiden oudoista ruuista. Onneksi riisipuuro oli hyvää ;)
23. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
En varmaan mitään. Hyvä vuosi.
24. Rakastuitko vuonna 2011?
En, onneksi. Suunnitelma toimii vieläkin.
25. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
Suht hiljaista on ollut. Ei ole varaa yrittää tuhota suunnitelmaani.

Huhti-toukokuun helteet
 26. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
Klikkaa mua!! Ja Vedetään hatusta. Moni muu suomalainen ei näy täällä. Gossip Girlin viimeisen tuotantokauden katsoin juuri ja se jäi ihan liian jännään kohtaan ja seuraava jakso vasta 16.1.!
27. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
En vihaa.

Heinäkuun hehkeät hetket
 28. Mikä oli paras lukemasi kirja?
Khaled Hossein - Tuhat loistavaa aurinkoa. Ahh, toivon että en olisi vielä lukenut niin voisin vielä lukea. Liian hyvä.
29. …entä musiikillinen löytö?
Niitä on. Viime hetkinä olen löytänyt uusia outouksia, kuten Oh Land ja Lana Del Rey. Koko kesän taas soitatin Christina Perriä. Niin ja joskus keväällä vasta tajusin Radioheadin! En koskaan kuvitellut, että heidän musiikkinsa olisi niin hyvää eli niin rauhallista.

Syksyinen Sisilia
 30. Mitä halusit ja sait?
Muuttaa Istanbuliin. Lähinnä se oli kiinni yliopistoista ja omista tuloksistani. Sain kesätöitä, sain asua Suomessa, sain ystäviä, sain paljon mahdollisuuksia. Halusin paljon ja sain paljon.
31. Mitä halusit, muttet saanut?
En usko, että on jäänyt mitään hampaan koloon. Guessin käsikorua, jota oon metästänyt kohta puol vuotta? :D
32. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
Apua! En muista. Keväällä ravasin leffassa suunnilleen joka viikko, niin en nyt osaa kyllä sanoa. Paljon tuli hyviä scifejä.
33. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
Olin töissä.

Syys-lokakuussa salmella seilaamassa

34. Ketä kaipasit?
Ai tänä vuonna? Ehkä liian monta ihmistä. Monessa maassa eläminen on jatkuvaa kaipaamista. Aina joku on jossain muualla kuin itse olen.
35. Mikä tai kuka sai sinut pysymään järjissäsi?
Facebookin chat ja yhteys Suomeen ja Ranskaan ja Britteihin.
Marraskuussa matkoilla
MUUTA:
1. Oletko joutunut tappeluun?
En tappele kuin verbaalisesti (jos sitäkään, seesteisyys on vallannut minut).
2. Oletko tehnyt mitään luvatonta vuoden aikana?
En, laittomuus ei kuulu edes sanavalikoimaani.
3. Oletko juonut ”perseitä”?
No olen. Kesällä tuli vedettyä muutamatkin. Täällä olen valitettavasti rauhoitunut liikaa.
 4. Oletko tehnyt jotain, mitä olet katunut kauan jälkeenpäin?
 No aina välillä tulee tehtyä tyhmiä juttuja, mutta onneksi ne unohtuu suht pian. Eli tuskin ne sitten on mitään tosi katastrofisia juttuja.

Joulukuu
Nyt kun tein tämän, niin tajusin, että tämä vuosi on ollut todella hyvä! Onhan siellä ollut surkeitakin hetkiä, mutta kaiken kaikkiaan vuosi oli hyvä, koska olen kokenut ihan uusia juttuja, käynyt ihan uusissa paikoissa ja most importantly, kohdannut uusia ihmisiä. Mielenkiinnolla odotan vuotta 2012, koska mulla ois tarkotuksena muuttaa Suomeen pidemmäksi aikaa, jos löydän harjoittelupaikan ja muutenkin toteuttaa ihania asioita, kuten "oma" asunto ja sisustaminen. Toivottavasti pääsisin taas tsekkaamaan pari uutta maata, kuten Ranskan ja vaikka Espanjan!

tiistai 27. joulukuuta 2011

SE tunne

Tiedättekö sen tunteen, kun on ensin odottanut jotakin kauan ja sitten se hetki onkin ihan lähellä? Ja sitten tuntuu, että aika onkin yhtäkkiä mennyt nopeasti, vaikka onkin odottanut jo pienen ikuisuuden. Esimerkiksi kun juoksee juoksumatolla ja ensin on ihan tuskissaan, että jaahas naputin tunnin aikaa kipitellä ja ei tämä aika lopu koskaan.   Ja sitten yhtäkkiä onkin 5 minuuttia jäljellä, kun on unohtunut katsomaan Täydellisiä naisia? Tai sitten kun odottaa loman alkua ja seuraavaksi huomaa sen loman jo loppuvan? Tai sen hetken, kun on laskenut päiviä siitä asti kun niitä oli 60 ja nyt kun niitä on joku 5? Minä ainakin tiedän. Ajalla on tapana jotenkin jännästi silti kulkea samaa tahtia, vaikka kuinka odottaisi tai vaikka kuinka pistäisi vastaan. Nyt en kyllä yhtään estele. Roll on torstai, että alkais loma. Roll on lauantai, että pääsis viettää uutta vuotta risteillen. Roll on maanantai, että pääsisin kotiin ja näkisin kamalan kasan ihania ihmisiä. Tää on just niin tätä perus-Jenniä, ei osata elää hetkessä. Hyvää yötä! (tai oikeesti ihanihan pian meen lukee torstain tenttiin yhyyy, todellakin roll on torstai)


maanantai 26. joulukuuta 2011

Tää on niin tätä

Tänään oli taas niin normipäivä (no okei, hieman liioitellen). Heräsin ja tottumuksesta tarkastin yliopiston sähköpostin vain huomatakseni taas, että luento on peruttu. Toivoin siis, että loppu päivä menee yhtä hyvällä tuurilla ja tuulettelin viimeisen opiskelumaanantain kunniaksi ja juhlin sitä, että ei tarvitse enää istua yhdelläkään viennin ja tuonnin johtamisen luennolla, koska tänään teemme ranskalaisen vaihtarin kanssa jo sen tentin alta pois. Menin ajoissa yliopistolle, että kävisimme tentin asiat läpi, mutta parini (kyllä, kyseessä oli parin kanssa tehtävä tentti muistiinpanojen kanssa) tuli hieman myöhässä niin rupateltiin sitten vain hetki. Ja mainitsin minimissään 3 kertaa hänelle siitä kuinka ihanaa on, että ei ole enää tämän aineen luentoja.

Noo, luennoitsijakin sitten tuli hieman myöhässä paikalle, as usual, ja menin utelemaan heti, että missämitähä. Tässä vaiheessa hänen naamalle ilmestyi ensin suuri kysymysmerkki, jonka jälkeen hieman aneleva voiei-ilme. Kyllä, hän oli unohtanut valmistella meille tentin. Ja jotenkin tämä ongelma kääntyi vielä yhtäkkiä toisinpäin: "Olisitte lähettäneet minulle sähköpostia muistutukseksi." Plaaah. Ja ei sieltä voinut poiskaan lähteä eli kestettiin vielä yksi karmivan kuiva luento, ja jos nyt hieman raotan tätä angstikuortani niin voi todeta, että oli se ehkä ihan hyödyllinenkin. Silti, kyllä ärsytti.


Mutta nyt sitten pitää ajoittaa uusi aika, jolloin ehdimme parini kanssa vastailla opettajan lähettämiin kysymyksiin. Tämä tentti alkaa olla harvinaisen kaukana sanasta tentti. Kotiin päästyäni huomasin huomisenkin aamuluennon olevan peruttu ja sen aineen tentti siirrettiinkin jo aiemmin tiistaista torstaille. Aluksi alkuviikkoni piti olla superkiireinen, mutta nyt näyttää siltä, että kaikki siirretään viikon loppupuolelle. Ei jaksaisi tehdä enää yhtään mitään. Kunhan vielä huomenna selviän yrittäjyyden viimeisestä luennosta ja suullisesta tentistä, niin sitten voin juhlia, koska syksyn kuivimmat luennot ovat ohi ja edessä on enää yksi iso tentti ja yksi 4000 sanan parityö, jossa parini ei näytä tekevän yhtään mitään, hihhei.

Tällaista tänään tälle maanantaille. Tasan viikon päästä taidankin olla jo Riikassa.

Tässä taas vähän mielenkiintoista musiikkia. Piti pari kertaa kuunnella, että tykästyin ja nyt olenkin jo ihan koukussa.


sunnuntai 25. joulukuuta 2011

Jahas, että viikko jäljellä

Piti odottaa joulua, niin unohdin ajan kulun ihan kokonaan ja jotenkin nyt joulun jälkeen heräsin taas. Mulla on oikeasti jäljellä enää 7 kokonaista päivää. Välillä tosiaan miettii, että hitsi kun oli kiva ihminen, voisipa tuohon tutustua ja olla täällä vielä hetken pidempään tai että hitsi kun ulkona on kaunis sää, voisipa täällä olla vielä niin kauan, että oikeasti tulee kurjat säät. Mutta sitten taas näiden ajatusten välissä toivon, että saisinpa jo pakata laukkuni loppuun ja lähteä. Jotenkin koko ajan on saanut toivoa lähtemistä, kun siihen on ollut vielä niin kauan aikaa. Mutta nyt on enää 7 päivää, haloooo seitsemän päivää, niin nyt pitääkin ehkä lopettaa toivominen ja tuijottaa tuota maisemaa ja hengitellä ihan rauhassa tätä Istanbulin (saastunutta) ilmaa, koska se lähtö on oikeasti ihan kulman takana. Etenkin kun olisi ne tentit ja koulu ohi, niin sitten tuskin olisi enää niin kova kiire minnekkään. Mutta nojoo, Suomessa on kasa ihmisiä ja asioita, joita odotan hyvinkin kärsimättömästi ja ehkä se puoli painaa nyt hieman enemmän tässä vaakakupissa tuon sään ja ihanan maiseman rinnalla. Ota nyt selvää taas mistään, huoh.


Eli 7 päivän ja 23 tunnin päästä olen jo Vaasassa. Toivottavasti. Itse lähtöön on vielä vähemmän aikaa.

Jonkinlainen joulu

Yhdessä asiassa tää joulu ainakin meni nappiin, olin eilen niin täynnä ettei mitään rajaa. Ja syöminen senkun jatkuu. Istuttiin siis meillä ja kaikki toi jotain syömistä/juomista ja sitten syötiin ja juteltiin klo 12 asti. Oli tosi kiva ilta. Tämmöset illat saa miettimään, että onko tässä vielä kiire mihinkään Suomeen. No oota vain Jenni, kyllä se realismi pian iskee taas, kun avaat tenttikirjan. Ulkona muuten taas paistaa aurinko ja on tosi kaunis sää.

 
 
 
 
 
 

Syötiin myös jotain mielenkiintoista romanialaista peruna-oliivi-sipulisalaattia, lihapullia ja jonkun tuomaa "amerikkalaista salaattia" sekä jälkkäriks suklaakakkua, jota näköjään on vieläkin kaapissa. Namnamm. Puuro meni hyvin kaupaksi, onneksi jäi itselleni aamuksi vielä annos, koska sillä se joulupäivä kuuluukin alkaa :) Nyt sitten tenttikirjojen pariin eilisen mukavan tauon jälkeen!

lauantai 24. joulukuuta 2011

Itseni lahjominen jatkuu

Kävin aamulla maailman hiljaisimmassa basaarissa. Yleensä jo matka basaarille on ahdistava, kun Besiktasin kadut ovat täynnä ihmisiä ja sitten siellä markkinoilla se touhu ihan karkaa käsistä. Nyt sain rauhassa loikkia vesilätälöiden yli ja katsella ilman sataa joka puolelta tunkevaa ihmistä. Ihanaa. Ainut suru oli, että lempparihuivinmyyjäni ei ollu paikalla, mutta eiköhän noita huiveja oo jo tullut varastoitua hetkeks..

 
 

Oon kapinoinut basaarissa myytäviä meikkejä vastaan, koska niiden aitous on aika kyseenalaista. Turkkilaiset kämppikseni ostavat M.A.C.in tuotteita basaarista ja sanovat, että ne on tuotu rajalta. Laillisten ostajien ja maahantuojien kiintiöt ovat menneet täyteen, joten loput on sitten myyty rajalla halvemmalla näille muille kauppiaille. Tiedä sitä sitten.. Ostin kuitenkin meikkisutisetin ja poskipunasudin, joita olen jo ikuisuuden kaivannut ja luomivärin. Luomivärin pigmentti ainakin on tosi hyvä ja pysyvyys vaikuttaa myös erinomaiselta. Olisihan siellä muutakin ollut tuohon hurjaan 10TL eli 4e hintaan, mutta päätin nyt säästää kiloja laukussa. Mukaan tarttui myös pari kiloa hedelmiä, kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä. Ja jotain muuta kivaa pikkukrääsää :)

 
 
 
 Nyt sitten kotiin tullessani bongasin nelly.comin salaisen alen ja löysin ihanan takin, joka oli puoleen hintaan ja kun ostin alushousut ja niiden avulla ylitin 50e, niin sain hintaa alas lisäalella vielä 10e ja siihen päälle ilmaiset postarit. Senkin pitäisi saapua sopivasti kun tulen Suomeen, eli saan heti uuden takin käyttöön. Tai ainakin jos se sopii ja todella hartaasti toivon, että se olisi ihana ja sopiva, koska talvitakkia oikeasti tarvitsen. Olisihan siellä alessa ollut vaikka ja mitä, mutta pakko pysyä poissa, kun henkkamaukka jo villitsi mut tuossa pari päivää sitten.

Muokkaus 25.12.: Lähetin nellylle sähköpostia pitkän harkinnan jälkeen ja päätin muuttaa takin värin mustaksi.  Musta kun sopii paremmin kaiken kanssa ja no, musta on aina musta. Tuo sinisen kuva kylläkin hivelee omaa silmääni ehkä enemmän. Vastaus tuli näin joulupäivänäkin 5min sisällä. Joskus ennenkin kävi näin ja voin vaan todeta, että palvelu pelaa.



Keitin juuri riisipuuron, josta kaikki täällä tykkäsivät, eli katsotaan riittääkö sitä illaksi. Niin ja päivän kohokohta oli, kun basaarista tullessa alkoi hiljalleen leijua lumihiutaleita ja niitä leijailee vieläkin ja enemmän!  Eilinen myrsky on siis poissa ja vaikka ulkona onkin suht harmaata, niin sää on paljon parempi. On kyllä tosi viileä sää, mutta onneksi voidaan olla koko päivä kotona herkkujen äärellä ja juhlia joulua hyvin erilaiseen tapaan.

Hyvää joulua kaikille!

perjantai 23. joulukuuta 2011

Lapsenmielisyys valtaa jouluisin

 
 
 
 
 
 
 

 Kova yritys ainakin. Silti tuntuu sekunti sekunnilta enemmän epäjouluiselta. Tämä on ahdistavaaa!

I'm dreaming of a sunny Christmas

Mulla on maailman epäjouluisin olo. Vaikka kuuntelisin sata kertaa Varpunen jouluaamuna -kappaleen ja polttaisin sataa vaniljan tuoksuista kynttilää ja joisin 10 litraa Chain makuista (eli joulun makuista) vihreää teetä, niin ei se fiilis tästä kasvaisi yhtään. Harmittaa, kun joulukalenterikin loppuu jo huomenna.


Mikä tästä päivästä tekee vielä kurjemman on tuo järkyttävä sää. Heräsin ysiltä ja huomasin heti, että onpa pimeää. No sitten huomasin, että vähän tihuuttaa, kunnes koko taivas repes ja tuuli ylty ihan mahdottomaks. Salilta kävellessä jopa vedenkestävä takkini päästi sateen läpi ja ensimmäistä kertaa koko syksynä/talvena naamani jäätyi lähes tunnottomaksi sateen ja järkyttävän tuulen seurauksena. Jaloista ja sormista puhumattakaan. Että tänne kuuluu oikein rattoisaa aaton aattoa esseetä kirjoitellessa ja tentteihin lukiessa, kun ulkona pauhaa joku käsittämätön joulumyrsky. Ja nää kuvat otin ennen tätä kamalaa tuulta, koska nyt en uskalla edes ajatella avaavani ikkunaa..

 

Tähän loppuun voisin vielä tiivistää sanani Coldplayn tahtiin. Tuskin kyllä olen ainut suomalainen, joka tänä vuonna näin ajattelee.. Mutta jos nyt ei lunta täällä, niin ainakin tuo myrsky pois ja auringonpaistetta tilalle!

When you're still waiting for the snow to fall
Doesn't really feel like Christmas at all