perjantai 11. maaliskuuta 2011

170 päivää sinkkuna

Kyllä, laskin juuri. Olen ollut sinkkuna 24 viikoa ja 2 päivää, joka tarkoittaa, että olen tehnyt (kevyesti) ennätykseni sinkkuilussa sen jälkeen, kun aloitin ensimmäisen kerran oikean seurustelusuhteen. 11 päivän päästä vietän sinkkuiluni puolivuotispäivää ja hassuinta tässä on se, että minä, parisuhteiden rakastaja, en edes kaipaa ketään.


Tottakai välillä kun näkee pariskuntien söpöilevän tulee mieleeni ajatus, että olisipa minullakin joku, mutta loppujen lopuksi selviän hyvin itsekkin. Joskus taas tuntuu, että paine on kova, pianhan tässä ollaan 21v ja muutaman vuoden päästä pitäisi olla naimisissa ja perustaa perhe, mutta minulla ei ole ketään. Kaverini ovat jo kihloissa tai pitkissä parisuhteissa ja tietävät kenen kanssa he tulevat jakamaan tulevaisuutensa, mutta minulla on vain kasa tuhoutuneita parisuhteita.

Tällä hetkellä koen, että haluan keskittyä vain itseeni, kouluun, urheiluun ja tulen sen perheen perustamaan kuitenkin, että turha tässä on hätäillä. Enkä hätäilekkään, koska kyllä se mies löytyy kun sitä vähiten odottaa. Myös elämäntilanteeni ja reissaamisen haluni estää parisuhteen aloituksen ja lähinnä vain pelkään, että jos ihastunkin yllättäen (ja niinhän ne se aina tapahtuu). Vaikka tilanne sen osalta onneksi näyttää hyvältä, en edes tunne ketään ihastumisen arvoista ja en edes käy paljoa missään. Kuntosalilta ja omasta huoneestani tuskin löydän elämäni prinssiä.

Olen nyt siis tehnyt elämääni kaksivuotissuunnitelman. Eli nyt kun menen Suomeen kesäksi en saa ihastua täällä ja sitten kun olen Suomessa en saa ihastua, koska lähden kuitenkin kesän jälkeen pois. Sitten Turkissa en todellakaan saa ihastua, koska se nyt olisi ihan hullua. Sen jälkeen tulen takaisin Aberdeeniin yhdeksi lukukaudeksi ja lähden taas maailmalle työharjoittelun nimissä, mahdollisesti Euroopan ulkopuolelle, eli ei ole siinäkään välissä aikaa ihastua ja no, haluanko ihastua siellä maailmallakaan keneenkään, kun pitää tulla takaisin Aberdeeniin. Poikkeuksena tosin on se, että saan ihastua missä vaan, kunhan se mies jaksaa seurata mua vaikka maailman ääriin. Muuten tosin on pidettävä lujaa kiinni tästä kaksivuotissuunnitelmasta, koska särkynyt sydän on kurja juttu.


Toivon tosiaan, ettei ihmiset ota tätä liian tosissaan ja toivon, että kukaan ei valita, että sitten kun ihastuu niin ihastuu, koska sen todellakin tiedän.


I am not afraid of to keep on living,
I am not afraid to walk this world alone
(My Chemical Romance - Famous Last Words)


Ps. Googletin sanan "sinkku" etsiäkseni tähän postaukseen kasan mielenrauhaa ja onnea hehkuvia kuvia, mutta haulla löytyikin miljoona kuvaa (vastavihitystä) Johanna Tukiaisesta (?!?!)

I've been single for 170 days now which means that in 11 days I'll be celebrating half anniversary of my singlehood. This is definitely the longest time without a boyfriend since I started dating but funnily enough, I'm happy to concentrate only on myself. In this life situation it would also be difficult to start a relationship because I'll be travelling a lot and not staying in one place longer than couple of months. Thus, I'll think about relationships again after going to Finland and doing the study abroad and doing the placement somewhere outside the Europe.. At this point 2 years have already passed..

Kuvat Googlesta

5 kommenttia:

  1. Loistosuunnitelma mielenrauhan kannalta! :) Voi olla vaikeampi toteuttaa.. nim. kokemusta on. ;)

    VastaaPoista
  2. Hui, arvaa tunsinko itseni vanhaksi kun sanoit että olet pian 21 ja muutaman vuoden päästä pitäisi olla naimisissa ja perustaa perhe, itsellä kun on tuo ihan sama asia pyörinyt mielessä mutta numero tuolla välissä on ollut 24 :D Mutta kuulostaa kyllä ihan fiksulta 2-vuotissuunnitelmalta. Ja loistava lisäys oli toi poikkeus että jos mies matkustaa mukana ni se voidaan hyväksyä, sellanen kannattaa kyllä löytää :)

    VastaaPoista
  3. //aNNiKa: Epäilen kans tota toteutusta, mutta tällä hetkellä ikuisuuden kestävä sinkkuus näyttää lupaavalta :D
    Annika: no, eihän 21 tai 24 vielä vanha oo, surraan sitte ku ollaan 40 ja sinkku..

    VastaaPoista
  4. Hohoo vai 170 päivää :D Itellä kohta paukkuu kuules kolmas VUOSI! Masennuin nyt ehkä vähän enemmän kun luin tän :D

    Emmi

    VastaaPoista
  5. Heheee sorry :D nojoo, itelläki on jo vuosi ylitetty, että tuo 170päivää tuntuu nyt aika vähäiseltä :D

    VastaaPoista