keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Kahden maan kansalainen

Tällä hetkellä vietän suurimman osan ajastani Skotlannissa, mutta silti kansalaisuuteni ja suuri osa elämästäni on Suomessa. Reissaaminen ja asuminen kahdessa maassa tarkoittaa joistakin asioista luopumista (mutta onhan siinä kai hyviäkin puolia).

Kun muut miettii, että minnekkähän etelän lämpöön lähtisi lomalle, niin minä mietin, että lentäisikö Helsinkiin vai Tampereelle.

Kun muut ostaa huonekaluja ja sisustaa, niin minä mietin, minnekkähän saan kesäksi säilöön tämän tulostimen ja korurasian. 

Kun muut menee viikonloppu vierailulle perheidensä luokse, minä juttelen omalleni netin välityksellä ja vain haaveilen äitin (tai iskän) pöperöistä.

Kun muut kertovat lainaavansa porukoidensa autoa, vaelluskenkiä tai tehosekoitinta, niin minä mietin, että mistähän saisin ostettua semmoisen ja tarvitsenko tosiaan sitäkin (ja minne sen tosiaan säilöisin kesäksi).

Kun muut tapaavat vanhoja luokkakavereitaan, minä vain odotan kesää ja aikaa jolloin minäkin voin tehdä niin.

Kun muut, ovat onnellisia, minä kaipaan kotimaahani.

Jos nyt vielä jatkan tätä reissaamista ja toteutan unelmani, niin elämäni jatkaa jakautumistaan. Kaverit vain lisääntyvät, mutta ketään ei oikein ehdi nähdä, koska he ovat toisella puolella maailmaa. Mutta tahdon jatkaa ja kokea, koska ei minusta olisi yhden maan kansalaiseksi ja siksi olen valmis luopumaan etelän lomista ja äitin auton lainauksista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti