maanantai 11. huhtikuuta 2011

Kulttuurishokki?

Muistan isäni varoittelut kulttuurishokista, kun aikoinani pakkasin laukut ja lähdin maailmalle. Ajattelin vain, että miten minä nyt shokeerautuisin, koska onhan siellä Englannissa ennenkin käyty. Nyt tässä kun ollaan käsitelty aihetta pikaisesti International Managementin luennoilla, niin alan aistia, että olen käynyt tämän prosessin läpi - jopa useamman kuin yhden kerran.


Itseäni sana kulttuurishokki hämäsi ja luulin, että kyse on vain jonkunlaisesta Wow-fiiliksestä, kun kaikki onkin niin erilaista. Vasta viime syksynä kuitenkin luin asiasta ensimmäisen kerran suomalaisen kaverini kaipaillessa kovasti Suomeen. Sitten koko asia unohtui, koska Aberdeen olikin ihan kiva ja kaikki oli hyvin. Tosin tämän kevään aikana läheisimmät ihmiset (ja ehkä blogini lukijat) ovat varmaan huomanneet lievän aggression Britanniaa kohtaan. Vasta luentomonisteissa tiivistetty tunne, joka on lähellä vihaa maata kohtaan selkeytti minulle, että kyllä, se on nyt se kulttuurishokki, jota tässä käyn läpi.

Kookas.fi:n artikkeli kulttuurishokista kuvastaa kovinkin tuttuja tunteita ja ehkä selittää hieman asioita, joita käyn pääni sisällä läpi:

On tärkeää erottaa varsinainen kulttuurishokki muista pienistä oireista, jotka saattavat uudessa maassa vaivata. Kulttuurishokkia ei esimerkiksi ole se, että et pidä kohdemaan tietyistä ruokalajeista tai että sinua raivostuttavat jatkuvat liikenneruuhkat. Kulttuurishokki on kokonaisvaltainen tila, jolloin ei pysty enää näkemään juuri mitään positiivista kohdemaassa, sen ihmisissä, tavoissa ja elämänmenossa. Siihen voi liittyä jatkuvaa ärtyisyyttä ja lähes aina ajatus siitä, kuinka kotimaassa kaikki on paremmin. Pahoissa tapauksissa voi myös ilmetä vihantunteita maan asukkaita kohtaan ja täydellistä eristäytymistä.

Kai kaikki aikoinaan alkoi siitä säästä, joka alkoi pännimään ja pahasti. Sitten hermostuin, kun asiat eivät toimi niin hyvin kuin Suomessa. Viimeksi tänään kävin pankissa ja ärsyynnyin siitä, että pankki ei selkeästikkään voi tehdä muuta kuin antaa ja ottaa rahojani. Kerran yritin maksaa pankissa vuokrani, mutta siitä olisi veloitettu £30 ekstraa ja loppujen lopuksi heidän ehdotuksesta johtuen päädyin nostamaan tililtä £400, kävelemään pankkiin, jonne vuokrani piti maksaa ja maksaa käteisellä koko homman. Sitten vielä se, että he eivät voineet kirjata nimeäni maksuun eli jouduin olemaan yliopistolle yhteydessä, jotta he osaisivat yhdistää nimeni maksun viitenumeroon. Miksei se vain voisi olla helpompaa? Tai onhan se ehkä helppoa niille kassaneideille, mutta minulle ei. Myös bussijärjestelmä ja bussikorttien hankkiminen on naurettavan vanhanaikaista. Kaikki kirjataan käsin korttia hankkiessa, korttiinkin lyödään vain päivämäärä leimana. Tällä tavalla kyllä onnistuu välillä matkustamaan ilmaiseksi muutamia päiviä, sillä eivät ne bussikuskit pahemmin jaksa edes katsoa sitä bussikorttia.

Onneksi sentään T-Mobilen nuori asiakaspalvelija pelasti päiväni tänään. Olin puhelimitse perumassa liittymääni ja tietysti hän kysyi syytä perumiseen ja sanoin, että en ole maassa melkein vuoteen, josta nuorukainen innostui kyselemään minne olen menossa. Päädyimme sitten juttelemaan Turkista, Suomesta, Suomen hintatasosta (koska hän oli lukenut reissukirjastaan, että Suomessa on yksi Euroopan kalleimmista kaupungeista), suomalaisten luonteesta ja ulkonäöstä kunnes kysäisin, että miten liittymäni peruminen etenee ja hän kertoi yhdistävänsä minut jollekkin toiselle, joka voi hoitaa sen. Että siinä meni mukavasti vartti aamustani, ei sillä, puhelu oli aika hauska.

Näin jälkikäteen, kun mietin tuota kulttuurishokkia ja miten olen kokenut sen, niin voin todeta, että se oli selkeästi pahimmillaan talvella. Nyt se alkaa vähitellen olla poissa ja yritän vain mennä päivä kerrallaan, koska loppujen lopuksi ne asiat jotka eniten pännivät ovat vain mitättömiä asioita, jotka voisin tyynesti vain ohittaa, kuten kurittomat lapset ja huonokäytöksiset teinit, se pankkijärjestelmä (argh), vanhanaikaiset ja hitaaaaaat bussijärjestelyt, tyhmät kylmäkuumakylmäkuuma-hanat, ymsymsyms. Nojoo, enää 36 päivää jäljellä ja pääsen kotiin kokemaan päinvastaisen kulttuurishokin ja sitten shokkeilemaan sinne Turkkiin. Tule jo kesä!

Kuvat Googlesta

2 kommenttia:

  1. Pakko nyt sanoa tähän, että kun niin moni muukin sielläpäin asuva ei tykkää noista kuumakylmä-hanoista; asuin Jenkeissä 10kk, jossa sielläkin oli moiset ja mä rakastin niitä! Niin käteviä :D Joo.

    VastaaPoista
  2. Joo no ite oon jo aika tottunu siihen ja onneks ees keittiössä vesi tulee yhdestä hanasta. En kyllä nää niissä mitään käytännöllisyyttä:D

    VastaaPoista