perjantai 22. huhtikuuta 2011

Miksi Pitkäperjantai tuntuu niin lyhyeltä?

Tää on taas niitä päiviä, kun vielä kello 17.53 istun yömekko päällä, juon litroittain vettä, kirjoitan kurssityötä ja haaveilen suklaasta. Nämä päivät yleensä kuitenkin ovat tosi lyhyitä. Heräsin tänään kyllä uskomattoman myöhään erittäin sekavien unien jälkeen. Näin unta, että melkein kuolin, mutta onneksi paranin siitä kun joku keitti vihanneskeittoa. Tämä vihanneskeitto kohta luultavasti shokeerasi minua liikaa kun heräsin oikeat kyyneleet silmissäni. Niin ja unessa meidän Volvo oli valkoinen ja kaikkialla oli lunta.

 Olen tässä kokenut pieniä valon pilkahduksia kurssityötäni ajatellen. Sanamäärähän siis oli täynnä varmaan jo 2 viikkoa sitten, mutta kun tykkään viilata, korjata ja muokata. Onneksi näin, koska nyt tajusin, että voisin lukea läpi kaikki ne skipatut luennot. Sieltähän sitä ideaa sitten kumpusi ja esseeni viimeinen osio sai vihdoin ja viimein rakenteen ja täytettä. Nyt on helpottunut olo, kun en aiemmin keksinyt siihen yhtään mitään ja toistin vain itseäni.

Olen myös edennyt neljännessä Nesbo -romaanissani loppusuoralle. Niin ja tämä on se sarjan ensimmäinen romaani, Punarinta, jonka lukemisen aloitin jo aika pitkä tovi sitten. Omasta mielestäni kirja oli välillä aika pitkäveteinen, mutta loppuratkaisu voittaa kyllä kaikki muut Nesbot, jotka ole lukenut. Enää 30 sivua jäljellä ja sitten pitäisi kai ostaa taas uusi. Kaikki muut olen tilannut Amazonista, mutta mitä nyt teen, kun kapinoin sitä vastaan?


Hei nyt on pakko kyllä erkaantua tästä kotiluukista ja lähteä lenkille!
Niin ja tässä ois taas mun näkemys tästä pirteästä perjantaimusiikista. Kaikki Suomessa ovat varmaan ylikuulleet Jenni Vartiaisen Missä muruseni on? -biisin (onneksi minä en ole ja jaksan kuunnella sitä vieläkin), joten tässä toinen hyvä kipale samalta levyltä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti