lauantai 23. huhtikuuta 2011

Millaisia me suomalaiset olemme?

They do not seem to seek contact, and they have a hard time communicating. As with the Finns, the perfect day for a
Norwegian is one in which nobody is encountered. 
(Perlitz, M., Seger, F., 2004)

Niin, millaista kansaa me oikein olemme? Olemmeko oikeasti hyvin varautuneita ja vältämme kontaktia kuten artikkeli European cultures and management styles väittää? 

Aika usein suomalaisista puhutaan jurona ja nöyränä pohjoisen kansana ja mitä nyt olen lueskellut kulttuuristamme, niin on selvinnyt, että sanomme suoraan - negatiivisetkin asiat, ilman konfliktin pelkoa. Meillä on myös hyvin hyökkäävä tapa neuvotellessamme asioista ja meitä ei small talkit kiinnosta. Niin, kun mietin itseäni, niin voin todeta, että vieläkin hämäännyn kun täällä se small talk ja kuulumisten kysyminen on niin yleistä. Aina se tulee yhtä puskista ja sitten vain mumisen, että hyvää kuuluu ja unohdan kysyä mitä toiselle kuuluu. Mutta juro ja hiljainen en ole. Välillä itsekkin ihmettelin artikkeleita lukiessani, kun kaikki ne painottivat suomalaisten hiljaisuutta. Tunnen monta puheliasta, mutta vain muutaman hiljaisen.

Entäs sitten se etäisyys toiseen?

Personal space is respected.  
Keeping at least an arm length of space (generally more) between people is expected and they will usually feel uncomfortable or suspicious if others are too close

Tästä ollaan puhuttu aika paljonkin muiden maalaisten kanssa. Me kun emme niin paljoa halaile ja pidämme etäisyyttä (kuten Salkkareissa aina seisotaan 2 metrin päässä rappukäytävässä keskustellessa). Tästäkin aluksi hämäännyin täällä ja jos joku niin ranskalainen poskisuudelma saa mut panikoimaan. Kummalle puolelle ensin ja montako kertaa ja onko nyt iiiihan pakko mennä niin lähelle, voinko vaan moikata? Pidän kyllä läheisyydestä, mutta rajansa kaikella - mieluiten ne suomalaisen rajat.

Niin, onhan meillä niitä mörökölli- piirteitä, muttan kamalan yleistäväähän tuo kulttuurien tutkinta on. Ja fakta on se, että stereotypioista tuskin koskaan päästään eroon, koska ranskalaisethan oikeasti kantavat joka päivä patonkeja ja viinipulloja laukuissaan ja amerikkalaiset syövät vain McDonaldsissa.

Ja jos nyt jotain positiivista tästä hakee, niin kultturioppaat valistivat minulle, että Suomessa rehellisyys ja rehtiys on erittäin tärkeää. Eli kyllä mekin jossain olemme hyviä ja rehellisyys maan perii, mutta onko tämäkin vain yleistystä vain olemmeko oikeasti rehellistä ja rehtiä kansaa? Niin, enpä itse ala tässä yleistämään ja voin kansainvälisen johtamisen luennoitsijan mieleksi todeta, että yhteen kulttuurin mahtuu monta kulttuuria.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti