keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Minne virta veneen vie?

Jos joku kysyisi multa, että missä haluan asua tulevaisuudessa, en todellakaan osaisi vastata. Suurin osa sydämestäni on Suomessa, jossa on kuitenkin koti ja 19 vuoden varrelta kasa muistoja. Mutta riittävätkö ne syyksi palata sinne loppuelämäkseni?


Tällä hetkellä olen täällä, kesällä Suomessa, syksyllä Turkissa ja hieman reilun vuoden päästä toivottavasti Australiassa tai jossain muualla Euroopan ulkopuolella toteuttamassa unelmiani. Sen jälkeen pitäisi vielä hetki opiskella ja valmistua. Tämä kuulostaa organisoidulta ja kovin loogiselta, mutta mitä kaiken tämän jälkeen? Haluanko opiskella maisteriksi? Väitellä itseni tohtoriksi? Haluanko matkustaa vai asettua aloilleni?

Tässä vaiheessa, kun olen elänyt vasta kahdessa maassa, en osaa nimetä tarpeeksi mielekästä maata tulevaisuuttani ajatellen. Britteihin en jää, se on varmaa. Suomi on hyvä maa, mutta riittääkö se? Entä ne kielelliset rajoitteet? Pystyisinkö asettua Ranskaan tai Kiinaan (ei sillä, että kumpaankaan hinku olisi)? Mitä loppujen lopuksi edes haluan? Tuttua ja turvallista vai uutta ja unelmaa? Lähelle vai kauas? Lämpimään vai kylmään?

Nojoo, ehkä ihan turha miettiä näin pitkälle. Elän nyt, olen tässä ja en voi tietää huomisesta. Silti välillä miettii, että minne elämä minua kuljettaa. Voihan se olla, että uhoamiseni jää uhoamiseksi ja kotiudun Suomeen mahdollisimman pian tai koen jonkunlaisen epärealistisen heräämisen ja rakastun Britanniaan. You never know.
 
My momma always said, 
"Life was like a box of chocolates. 
You never know what you're gonna get." 
Forrest Gump, 1994


Kuva Googlesta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti