keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Ensimmäinen vuoteni yliopistossa - Ups and downs

Olen puhunut teidät varmaan aivan uuvuksiin Suomeen menostani, pakkaamisesta, kesästä ja lomasta, joten ajattelin kertoa menneestä opiskeluvuodesta. Mieluiten kyllä suunnittelisin kesää ja haaveilisin siitä, ettei tarvitse keskittyä yhtään mihinkään. Aika hyvin se tunne on unohtunut tässä opiskellessa.

Niin, kaikkihan alkoi vain hieman reilut 7 kuukautta sitten, kun pakkasin kimpsut ja kampsut ja lähdin aika masentuneissa meiningeissä sieltä Englannista tänne Pohjoiseen. Jos jollekkin ei silloin tullut selväksi, niin alku oli hankala. Mietin niin monta yötä ja päivää, kuinka en halua olla täällä, että tämä ei ole minua varten, että en ikinä tule löytämään kavereita ja että olen kadottanut elämästäni liian suuren osan. Mutta onneksi suht pian tajusin, että tämä on nyt osa elämääni ja turha on surra mennyttä ja että nyt täytyy keskittyä tulevaan. Siltikin välillä mietin, että jos en olisi lähtenyt, onneksi nyt ajatukset ovat lähinnä sitä luokkaa "Onneksi lähdin, muuten eläisin vieläkin maailman tylsimmässä paikassa ilman yhtään kaveria ja tuskin ikinä kouluttautuisin miksikään". Onneksi siis lähdin ja onneksi kestin sen alun.

Sitten yhtäkkiä huomasin, että minullahan on kavereita, ensimmäinen lukukausi on ohi ja pääsen kotiin jouluksi. Koin uusia juttuja, kuten sushin syönnit ja aloitin taas urheilun ja pudotin painoa ainakin 7 kiloa. Niin ja tässä vaiheessa tuli ne lumisateet, viha, angsti ja ärsyyntyneisyys. Jos joltakin meni tämä vaihe ohi, niin tässä hieman esimerkkiä.


Sitten oli se joulu. Ehkä arvostetuin joulu elämässäni. En oo ikinä ollut mitenkään juhlapyhien ystävä tai kokenut niitä mitenkään erikoisiksi, mutta siinä vaiheessa kun oli ollu 18 tuntia lentokentällä ja pelännyt lentojen peruuntumista vain paria päivää ennen joulua, se arvostus kasvaa kummallisesti. En ollut myöskään käynyt kotona 5 kuukauteen ja tottakai oli aivan ihana vain olla ja kun se kuusikin minun vaatimuksesta pyynnöstä saatiin haettua siihen olkkariin niin johan oli joulua. Sitten vaihtui vuosi ja piti suunnata tänne takaisin. Arvatkaa vain oliko motivaation kohdillaan, kun oli lomaillut pari viikkoa ja tiesi, että seuraavaksi tentit ja vielä toinen lukukausi edessä. Onneksi oli se Saksan matkan varattu.


No sieltä Saksasta sitten suoraa koulunpenkille ja samoihin aikoihin varmistui tuo Turkkiin lähtö. Olin jo siinä vaiheessa hehkuttanut sitä niin paljon, että en enää jaksanut hihkua ilosta. Uskon, että kyse on siitä, että se on vielä niin kaukana ja tässä on kaikkea muuta jännää ennen sinne lähtöä. Tässä vaiheessa olin myös ostanut ensimmäisen järjestelmäkamerani, kokeillut seinäkiipeilyä ensimmäistä kertaa ja tehnyt road tripin (osa 1, 2 ja 3) Skotlannissa.



Sitten yhtäkkiä huomasi ajan sujahtelevan ohi, vaikka nyt kun luen näitä postauksiani, niin muistan miten kärsimätön olinkaan. Maaliskuun alussa äiti, täti ja serkku pyörähtivät täällä ja käytiin Edinburghissa ja oleskeltiin Aberdeenissä. Huhtikuun alussa kävin Suomessa 10 päivän lomalla (arvatkaa vain odotinko tätä!)


Niin ja sitten Suomesta tänne, 3 viikon yliopistorutistus, kurssityö ja sitten vihdoinkin tälle lukulomalle, joka on itse asiassa aika hyvin vauhdissa. Olen edellä omaa opiskelusuunnitelmaani ja en teekkään muuta kuin pänttään ja urheilen (ja laiskottelen, kun sitä lukemista onkin yllättävän vähän).


Loppujen lopuksi vuosi on ollut ihan hyvä ja olen pärjännyt hyvin. Yllättävän vähän olen viettänyt sitä yliopiston ulkopuoleista opiskelijaelämää ja olen keskittynyt lähennä uuteen elämäntyyliini, joka on terveellinen ja urheiluntäytteinen. Aika pohjaltahan kaikki silloin alkoi, mutta kyllä tämä tässä on mennyt. Opiskelu on aina opiskelua, välillä se on oikeasti hauskaa ja välillä (esim. nyt) ei voisi vähempää kiinnostaa (olisi jo loma ja kesä!). Ja uskon kyllä, että tällä alalla tulen työskentelemään tulevaisuudessa, kunhan ensin selviäisi mihin tältä alalta suuntaan. No mietin sitä muutaman vuoden päästä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti