keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Ripaus onnellisuutta

Musta tuntuu, että koen onnellisuutta aina pieninä palasina. En koe semmoista jatkuvaa hymyilyn tarvetta, mutta sitten kuitenkin pienet asiat saavat non-existing hymykuoppani syvenemään. Kai sekin on syy olla onnellinen, että saan juuri nyt istua yksin tässä tietokoneen ääressä Suomessa ja katsoa, kun ulkona sataa vettä. Tai se, että saan olla huomenna aamuvuorossa 2 tuntia ihan yksin ja tehdä töitä kaikessa rauhassa. Kai tämä kuukauden kestänyt hektisyys sai yksinäisyyden ja rauhan tarpeeni kasvamaan. Kohta sitä taas jaksaa. Tunteeni tiivistämiseksi voin todeta, että kun minulta kysytään mitä kuuluu, niin vastaan, että ihan hyvää, vaikka välillä sisälläni kupliikin ja onnellisuus kuohuu yli. Mutta nämä onnellisuuden hetket eivät ole ehkä mainitsemisen arvoisia. Ketä kiinnostaisi se, että valoisat Suomen kesäyöt saavat minut hymyilemään tai se, että tänä iltana olin yksin kotona ja se teki minut onnelliseksi - tuskipa ketään.


 Tällä viikolla oon toipunut flunssasta, tuijottanut telkkua enemmän kuin viiteen vuoteen ja ollut rauhassa. Se saa jatkua vielä pari päivää. Lukuunottamatta töitä. Niin, töitäpä töitä. Tällä viikolla niidenkin suhteen on ollut vähän hiljaisempaa, mutta viime viikolla niitä riitti ja samaa luvassa ensi viikolle. Ei se mitään, koska voin tunnustaa, että tykkään olla töissä.

Kuvat viime perjantain synttäreiltäni

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti