lauantai 16. heinäkuuta 2011

Lähteminen

Sitä aina kuvittelee, että jatkuva matkustaminen on vain hohdokasta ja ihanaa, mutta tosiasia on se, että kyllä siihenkin kuuluu ne vaikeudet. Lähteminen on yksi niistä. Juuri kun on asettunut, rakastunut, tutustunut ja tottunut, niin täytyy jättää kaikki taakseen ja aloittaa uudestaan. Olen itkenyt varmaan turhan monta kyyneltä sen takia, että olen käynyt tämän prosessin jo muutaman kerran läpi ja syksyllä kun Lontoo jäi taakse niin olin varma, ettei enää ikinä. Mutta siitä on päästy yli ja loppujen lopuksi tällainen malttamaton matkailija kestää ja kärsii sen, jos vain saa kokea, elää, yrittää ja oppia uutta kulttuuria, elämää ja maata.


Pian taas pitää lähteä. Tänä kesänä olen nauttinut koko sydämestäni olla töissä ja tutustua ihan parhaaseen kämppikseen, jonka kanssa voi jutella ja juhlia ja nauttia elämästä. Paljon oon ollu töissä, mutta on sitä aikaa riittänyt elämisellekkin. Uskon, että en ole kuitenkaan tällä kertaa niin kiintynyt mihinkään kuin aina ennen lähtöä. Mutta silti varmaan tulee tirautettua muutama kyynel, kun sitä hyvästelee Tampereen ja sitten vielä kodin, kun lento lähtee Vaasasta. Koska onhan tämä ollut upea kesä täynnä upeita hetkiä ja ihmisiä. Eipäs nyt masistella, koska tätä on vielä hieman alle puolet jäljellä ja pitää ottaa kaikki ilo irti.



Ja loppujen lopuksi lähteminen ei ole koskaan pysyvää. Kesken en jätä ja periksi en anna, mutta nyt kun lähden Suomesta tai sitten tammikuusaa Istanbulista tai mistä tahansa maailman kolkasta, tiedän, että aina voi tulla takaisin. Mikään ei sido minnekkään ja maailma on avoin. Sen näkee sitten joku päivä, mikä on se paikka, jota ei voi jättää ja mistä ei voi lähteä. Mutta siihen on vielä aikaa ja ehdin kokea nämä hyväiskyyneleet varmaan vielä monta kertaa. Mutta siihen tottuu ja on se todellakin sen arvoista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti