maanantai 12. syyskuuta 2011

Carpe diem

Oon ehkä maailman surkein hetkessäeläjä. Aina mietin menneitä tai tulevaa - viikko sitten olin Sisiliassa ja jo viikon päästä oon ollut Istanbulissa muutamia öitä. Sitten katsellaan kuvia ja mietitään kaikkea kivaa mitä on tapahtunut tai sitten pistetään kalenteri pystyyn ja ruksataan päiviä, kun ei jaksa enää odottaa jotain tiettya asiaa. Mitenkähän sitä oppisi nauttimaan hetkestä ja elämään tosissaan, ettei tarvitse viikkojen päästä niitä hetkiä kuvien kautta elää tai jatkuvasti odottaa jotain uutta?


Nyt on aika elämääni mullistavat hetket taas kyseessä ja ehkä sen takia kelailen kesääni taakse päin. Odotin niiiiiiiiin paljon sitä, että pääsisin Suomeen ja kesä alkaisi ja yhtäkkiä kaikki on jo ohi. Neljä kuukautta vain vilahti ohi ja uusi vaihe on taas alkamassa. Toivon myös, että olisin nauttinut jokaisesta hetkestä vielä hitusen enemmän. Imenyt kaikki auringon säteet itseeni, uinut useammin Suomen kauniissa järvissä, kääriytynyt huopiin kauniina kesäiltoina, nähnyt enemmän niitä ihmisiä, joita taas en tule näkemään aikoihin ja etenkin aistinut jokaisen tuoksun, tuntenut jokaisen hetken ja elänyt enemmän nauttien. Tai ehkä sitten teinkin juuri niin ja parempaan en enää pystynyt.

Haluan myös nauttia Turkista kaikin siemauksin ja elää sen myös muutenkin kuin kameran linssin läpi, joka mulle on turhankin yleistä. Ajoittain nykyään pysähdynkin kauniiseen hetkeen niin, että ehdin tiedostaa ja nauttia, jotta muistaisin aina. Uskon, että vaihdostani Istanbuliin tulee yksi elämäni jännittävimpiä jaksoja ja toivon koooko sydämestäni, että osaan nauttia siitä ilman turhia kitinöitä ja keskittyä siihen mahdollisuuteen, jonka olen saanut.

Ps. Ehkä vähitellen alkaa jännittää ja laukkukin on pakkaamatta

Kuva Googlesta

2 kommenttia:

  1. Vitsi, mä olen huomannut itsessäni ihan samaa: koko ysiluokan odotin että pääsen peruskoulusta ja lähden vaihto-oppilaaksi, vaihtarivuosi hurahti ohi ja ennen kuin huomasinkaan olin taas Suomessa - ja sitten odoteltiin reilu vuosi sitä, että pääsen takaisin Jenkkeihin kesän ajaksi. Nyt oon lukion kolmannella, istun kotona ja odotan, että tämä vuosi kirjoituksineen on ohi, niin pääsisin "aloittamaan elämän". Juupa juu. Pitäis vaan ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa se nyt heti, mutta kun on niin pirun vaikeeta.

    Tsemppiä Turkkiin!

    VastaaPoista
  2. Ehkä se on sitten ihan yleistä :)k iitos paljon, tsemppia saatetaan välillä tarvitakkin!

    VastaaPoista