keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Merhaba (plus miljoona uutta sanaa)

Nyt se turkin opiskelu sitten alkoi ja tajusin aika pian sen lähentelevän suomen kieltä, vain huonolla tavalla. Tietysti oli mukavaa, että aakkoset ja sen ansiosta ääntäminen on aika tuttua, mutta voi sitä sekavuuden määrää. Siis turkin kielessä näyttää olevan sama logiikka, kuin tässä ah-niin-helpossa suomen kielessä. Ja vaikka suomalaisena miettiikin, että mikä tässä nyt on vaikeaa, niin sen haastavuuden huomaa, kun yrittää alkaa selittää ulkomaalaiselle kielen logiikkaa, joka on aika non-existing. Eli sitä vain yleisesti ottaen ei ole. Miettikää nyt. Ensin sanot minä olen, mutta sitten sanotkin että sinä olet ja sitten tuo loppu muuttuu tai vaikka hevonen ja monikko onkin hevoset ja siinä muuttuu se kirjain keskellä ja eieieiei, ei pöytä yleisesti ottaen taivu samalla tavalla, se on pöydät ei pöytäset ja lisäät vain t:n ja et muuta muuta. Ai logiikka, no ei sitä oikein ole... Sen oppii aikanaan. Ja jos joku suomenkielenopiskelija haluaa tulla avautumaan logiikasta, niin antaa tulla vaan. Ehkä se helpottaisi tässä turkin kielenkin ymmärtämisessä.

Että semmoista tänään. Hieman jännittää jo ensimmäiset kokeet, vaikka oonkin yleisesti ottaen ollu aina ihan hyvä kielissä, mutta tää kyllä vetää vertoja monelle kielelle. Onhan tässä helppoutensa, esim. numerot on loogisesti kaksikymmentä ja viisi peräkkäin, eikä mitään outoja juttuja mitä ranskan kielessä on. Kai tämä tästä, vaatiin vain aikaa ja opettelua.


Muuten kuuluu hyvää. Kävin parilla luennolla tänään ja päätin tiputtaa maisterikurssit pois ja valita jotain muuta. Tää mun lukujärjestys on kyllä kokenu aikamoisia muutoksia ja vielä on monta eessä. Jos saisin nyt jotain hieman simppelimpää ja ei tarttis noita maisterikursseja stressailla. Onneksi ensi viikolla on vielä add-drop period, eli voi tiputella ja valita uusia kursseja. Jospa silloin se omakin ohjaajani löytäisi sieltä Chicagosta tänne.

Eilen kävin iiihanalla lenkillä Bosporin varrella yhden saksalaisen tytön kanssa. Oli ihanaa, kun tuuli puhalsi ja ilta hämärtyi kaikkien valojen loistaessa. En olisi uskonut kykeneväni juoksemaan 50 min kuukauden tauon jälkeen ottaen vielä huomioon sen, että meillä oli aika reipas tahti ja tehtiin parit spurtit. Tuolla Bosporin varrella juoksemissa on vain yksi haittapuoli - siellä on paaaaljon kalastajia ja niitä ei paljoa kiinnosta missä ne kalat tai koukut lentelee, eli välillä saa juosta kädet kasvojen edessä, jos haluaa pitää naamansa kunnossa. Ei onneksi kyllä ole tullut vielä kunnon vaaratilanteita. Ja tämän lenkin jälkeen palelin kotona ja painuin pehkuihin ennätysaikaisin klo 22 ja nukuin onnellisesti 12.5 tuntia.


Nyt meen tekeen jotain vihannes/kasvislettuja tai jotaiiin. Tuo kasvis-/vihannes-/hedelmäkauppa kotimatkalla aiheuttaa mulle hirveen vegetarisuuden.

Kuvat Googlesta

4 kommenttia:

  1. Tsemppiä opiskeluun! Ite oon opiskellu muutamisen kuukautta turkkia ja se on kyllä just niin vaikea kieli kuin suomikin... Mutta yks hyvä juttu turkin kielessä on että sanajärjestyksellä ei ole niinkään väliä, silti sua ymmärretään, yllättävänkin hyvin. :)

    VastaaPoista
  2. Ai se on hyvä kuulla! Muuten täs ei oo kyllä kauheesti toivoa :D mutta hitaasti hyvä tulee.. tai jtn.

    VastaaPoista
  3. Suomi ja turkki ovat agglutoinoivia kieliä, tämän opin opiskellessani kielitiedettä Ranskassa. Siellä ihasteltiin, kun kirjoitin taululle muutaman suomenkielisen sanan ja taivutin ne kaikissa muodoissa. Ihmettelivät, että miten ihmeessä osaan!

    VastaaPoista
  4. Ahaa! Kiitti tiedosta :) Onkohan olemassa monta muuta saman tyylistä kieltä?

    VastaaPoista