keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Nyt on angstipäivä

Mikään ei tunnu toimivan. Kurssien kanssa kamalaa säätämistä (vaikka nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä) ja kukaan ei osaa auttaa ja oma ohjaajani on Chicagossa. No miten voisikaan auttaa valitsemaan kursseja, joita ei ole edes olemassa.

Toisekseen tein netissä muutama päivä sitten hakemuksen Residence Permitiin, eli lupa siitä, että saisin pysyä maassa sen aikaa kun on tarve. No, nyt vasta jälkiviisaana tajusin, että olisi pitänyt ottaa yksi numero talteen ennen kuin suljin sivun ilman, että vielä tulostin sitä. Great. Ja kukaan ei osaa auttaa tähänkään tilanteeseen, kun kukaan ei ole tehnyt samaa virhettä. Odottelen nyt, että kämppis tulis kotiin ja vois hieman autella asian kanssa, vaikka tuskin hänkään tietää, kun on asunut koko elämänsä tässä maassa.

Olen tänään siis kironnut tietokoneelleni, ravannut kampuksien väliä, yrittänyt saada apua keneltä vaan ja mihin vaan, kirjoittanut sata sähköpostia ja selannut surkeaa kurssitarjontaa.


May I just say, this is definitely not my day.

4 kommenttia:

  1. Kiva lukea näitä sun juttuja Istanbulista! Tsemppiä kurssivalintojen kanssa, toivottavasti kohta tulee jo valoa tunnelin päähän!

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla :) joo, kun nukku hetken niin näyttää maailma jo heti paremmalta. eiköhän kaikkeen löydy joku ratkaisu :)

    VastaaPoista
  3. Voi ei :/ Varjopuoli reissaamisessa on se ettei kaikki mee suunnitelmien mukaan, been there too, mutta kyllä noi asiat varmasti selviää ajallaan:)
    T.elena

    VastaaPoista
  4. Joo kyllä kai tää tästä :) pitäs osata olla kunnolla onnellinen niistä asioista mitkä menee nappiin, mut ku osaa vaan nähdä välillä tän negatiivisen puolen ja ottaa hyvät asiat itsestäänselvyytenä.

    VastaaPoista