torstai 13. lokakuuta 2011

Ensimmäinen kuukausi Istanbulia takana

Kyllä, tänään siitä on kuukausi (45min) kun saavuin. Tuntuu hieman oudolta miten se aika on noin vain hurahtanut, mutta onhan siihen mahtunutkin kaikenlaista. Vielä tosin on paljon edessä.

Vähitellen alkaa tosiaan tottua tähän elämään, oppimaan miten asiat toimivat ja löytämään ja muistamaan mistä kaikki tarvittava löytyy - jos nyt edes löytyy. Vihdoinkin voi ottaa vähän rennommin, kun koulu on lähtenyt kunnolla käyntiin (taaaaas muuten alko viikonloppu), luennot on kuosissa ja luokkahuoneisiin löytää ilman kamalaa paniikkisäntäilyä. Myös bussit ja muut kulkuyhteydet alkavat ja hahmottua ja kun joku mainitsee jonkun paikan, niin suunnilleen hahmottaa missä päin se on. En siis todellakaan tunne edes 5% Istanbulista, mutta samat paikkojennimet näyttävät toistuvan aikalailla. Myös urheilu toi arkeeni rutiinia ja vaikka sinne salille ei aina jaksaiskaan mennä (esim. tänään) niin kyllä se tasoittaa tätä elämää ja lisää tekemistä, niin ei tarvitse aina olla kotona. Eli kaiken kaikkiaan, näin kuukauden jälkeen alkaa asiat vähitellen olla reilassa. Tietysti on vielä paljon säädettävää, mutta eiköhän tämä tästä.

On myös toisaalta kiva, että aika menee nopeasti. Olen jo ihan täpinöissäni tästä työharjoittelusta, joka virallisesti alkaa 11 kuukauden päästä, mutta toivottavasti jo heti, kun pääsen Suomeen eli noin 7-8 kuukauden päästä. Mietin myös viime yönä sitä, miten mun blogin idea tulee katoamaan kokonaan, kun muutan Suomeen. Aloitin kirjoittamisen ulkomaille muuttaessa ja nyt tässä on reissailtu muutamassa maassa ja sitten yhtäkkiä töksähdänkin Suomeen, niin mitä jännää siinä enää on. Tietysti blogihistoriassa pysyy kaikki nuo kertomukset, mutta uusista teksteistä tuskin pahemmin löytyy enää juttuja kulttuurieroista yms. Ellen koe jotain reverse culture shockia. Sen näkee sitten. Ennen tätä pitäisi tosiaan vielä olla hetki siellä Aberdeenissäkin.

Tämmöistä ajatuksia kuukauden jälkeen. Alkoi taas tosiaan viikonloppu ja en oikee ees muistanu koko asiaa, kunnes se äsken pamahti mieleen. Äsken viimeistelin eilen aloittamani siivouksen ja pian lähden pankkiin hoitamaan jotain bussikorttiasioita. Nekin täällä tehdään niin vaikeiksi. Ensin pankkiin maksamaan kortti, sitten pitää täyttää netissä lomake ja sitten mennä jonnekkin hakemaan se kortti. Toivottavasti tämäkin asia ei tästä vielä enemmän vaikeudu. Salillekkin ajattelin mennä, kun eilen pidin välipäivän. Joku flunssa tosiaan yrittää vihjailla tulostaan, mutta paljon vaan teetä ja positiivisuutta, niin eiköhän se sillä hoidu. Huomenna sitten Suomi-Turkki-ilta viinin ja suomalaisen ruuan parissa. Päivällä Anne tulee tänne ja yritetään saada aikaan niitä karjalanpiirakoita ja kropsua. Pakko onnistua, kun ei niille turkkilasialle kehtaa syöttää mitään kamalaa mössöä.. Ei paineita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti