maanantai 10. lokakuuta 2011

Kunnon ylläri

Tänään tulin onnellisen tietämättömä kotiin ja ihmettelin, että mitähän nämä ihmeen kirjeet aina tässä alhaalla ulko-ovessa ulkopuolella on. Vilkaisin ja bongasin Britannian postimerkin yhdestä ja katsoin tarkemmin, jaahas, se on mulle. Toissa kesän työtekijä olikin kysellyt mun osotetta ja sanonu lähettävänsä jotain. Avasin kirjeen ja olin shokissa, mun täytyy maksaa Britannian valtiolle veroja 794 puntaa?! Ei voi olla totta.. Sitten hetken päästä huomasin alla olevan shekin, jossa luki: "Viemällä tämän paperin pankkiisi voit lunastaa valtion verorahaston maksamat 794 puntaa." Siiiis mitä? Saan 800 puntaa takaisin yhdeltä kesältä? Oon koko ajan luullu, että siellä ei veroja palautella ja tänä vuonna ei tuu mitään rahaa tähän aikaa vuodesta. Mut eiii, ylläpylläri, saan elämäni suurimmat veronpalautukset ja taitaapi vielä tulla kaikki sen kesän maksetut verot takaisin. Nyt vain paperi visusti talteen ja odottamaan helmikuuta, jolloin pääsen sen lunastamaan Aberdeenissä. Onneksi siinä on se 6 kuukauden lunastusaika, eli puoleen väliin maaliskuuta näyttänee olevan aikaa. Pistin vielä puhelimeenkin parit muistutukset, että muistan ottaa sen Britteihin mukaan ja muistan käydä lunastamassa sen. Että tämmönen ylläri tänään. Hauskinta tässä on se, että jos en ois huomannu paperia, niin ois jääny 800 puntaa saamatta, koska en olis ollut A) tietonen koko asiasta, kun ei se työntekijä kertonu tarkemmin minkä paperin oli lähettämässä, vaikka kysyin ja B) kyennyt lunastamaan rahoja ilman sitä shekkiä. Että joskus kannattaa näköjään olla liian utelias!


Tämän ilouutisen siivin säntäsin vielä salille intervallijuoksemaan ja turkinkieliseen pilatekseen. Oon kyllä aika aktiivisoitunut, kun aamullakin kävelin tasamaahölkkä-/ylämäkikävelylenkillä. Pilatesohjaaja muisti mut (ku se oli se saakelin superfittipersonaltrainer) ja ohjasti kivasti englanniksi välillä. Ja ainakin opin laskemaan kymppiin turkiksi ja vaikka väärinkin päin, kun niitä numeroita toiseltiin paljon. Tänään siellä muuten oli porukkaa aika hyvinkin ja juostessani pystyin seurata alasalin Pump-tuntia. Sitten saunassa juttelin kahden tytön (toinen juuri valmistunut Bogazicista ja toinen parhaillaan opiskelee siellä) kanssa siitä, että olen suomalainen ja rakastan saunaa ja siitä, että täällä Turkissa urheilu ei oo IN. Niinku joskus ennemminkin totesin, mutta nyt on ihan varmistuskin suoraa turkkilaisen suusta.

Tää viikko tulee muutenkin olemaan kiva. Tapaan keskiviikkona Annen kanssa yhden uuden suomalaisen tytön ja perjantaina tehdään karjalanpiirakoita, lihapullia, kropsua (alias pannaria) ja perunamuusia! Ja juodaan viiniä muutaman turkkilaisen voimin. Sounds goooood!


Tää oli kyllä paras maanantai aikoihin, vaikka vettä tuleekin taivaalta sangoittain. Tällä hetkellä mikään ei haittaa! .. Paitsi huomisen 9-17 koulupäivä, huoh.

Kuvat Googlesta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti