tiistai 4. lokakuuta 2011

Opiskelu Istanbulissa - tai ainakin Bogazicissa

...on aika helppoa. Ainakin tällä viikolla, kun eilen oli peruttu kolmen tunnin luento ja tänään peruttu 2h turkkia.

Mutta siiis, en voi hirveästi kertoilla muista yliopistoista, kun ei ole kokemusta ja tästä omastakin vielä hyvin vähän.

Aineiden valinta toimii täällä kuten Suomessa ja erilailla kuin meillä Aberdeenissä. Eli täällä valitaan itse kurssit ja toteutaan alussa laadittua opintosuunnitelmaa. Päällekkäiset tunnit on ihan normaalia ja paikalla olo ei ole kovin tarkkaa. Toiset luennoitsijat ovat sanoneet, ettei heitä kiinnosta ollaanko siellä vai ei ja toiset taas kirjaavat paikallaolijat ylös. Paikalla oleminen on kuitenkin aika olennainen osa kurssin läpipääsemistä ajatellen, kun joillakkin luennoitsijoilla se tosiaan vaikuttaa suoraan arvosanaan ja tunnilla käytyjä asioita ei usein löydy mistään yhteisestä järjestelmästä. Yksi kuudesta luennoitsijasta on luvannut laittaa PowerPointtinsa CIMS- järjestelmään, joka on opiskelijoiden yhteinen portaali. Mutta hän ei ole kuulemma vielä onnistunut siinä ja saattaa mahdollisesti meilata meille aina luentomonisteet. Aberdeenissä kun meille oli netissä aina PowerPointit, joita pystyi lueskella, jos ei päässyt paikalle, mutta täällä mennään omilla muistiinpanoilla ja satunnaisilla papereilla.

 Myös kirjojen hankkiminen on oma tehtävänsä. Tietysti voi kävellä yliopiston omaan kirjakauppaan, mutta itse en sieltäkään löytänyt kuin yhden kirjoistani. Yksi luennoitsija sanoi, että kopio löytyy netistä ja toinen sanoi, että mulla on tässä 15 vaihtoehtoa mistä valita, mutta ei näistä mikään oikeestaan oo pakollinen. Muut sitten väittävät kiven kovaa, että kirjakauppaankirjakauppaan ja ovelasti vihjaavat kaikkien käyttämistä (laittomista) kopioista. Itse hain juuri (kopio)kirjani ja yksikin oli kirjastosta lainattu, heitetty kopiokoneeseen ja lyöty yhteen ihan samanlaiseksi kokonaisuudeksi kuin alkuperäinen versio. Toiset taas ovat yhteennidottuja monisteita ja maksavat sitten myös vähemmän. Kirjoja saa joko kopiointiliikkeistä, joita kampuksen lähistöllä on varmaan yli 10 tai sitten "kirjakaupoista", jotka on ihan kirjakauppojen näkösiä (hieman sotkusempia tosin), mutta yhdellä seinällä hyrräävät kopiokoneet kovaa vauhtia tehden uusia "kirjoja". Hinnat tosiaan näissä on halvempia.

Mitäs muuta. No luennoitsijat on todella rentoja, johtuen ehkä luokkien suuruudesta. Yleensä meitä on noin 20-30, joka itselleni on sopivampi tyyli, kuin se, että 200 ihmistä istuu isossa luentosalilla. Pienissä ryhmissä keskittyminen on lähes pakollista. Myös tapa jolla he puhuvat on arkisempaa, kuten myös se, miten me heille puhumme. Esimerkiksi tänään menin nätisti teititellen uudelle opettajalle nöyränä pyytelemään kurssiohjemaa ja saksalainen herra kysy, että kukas oon ja innoissaan kätteli no, että terveppä terve! Samalle luennolle tuli myöhemmin vierasluennoitsija kertomaan kokemuksistaan ja meidän oma luennoitsija istui lysymmässä kuin kukaan meistä oppilaista! Itseäni tuo ei haittaa, ehkä vain parempi, koska kun on rento meninki ja ei liikaa paineita niin uskaltaa osallistua keskusteluihin, jota meiltä odotetaan ja paljon. Toisaalta myös, etenkin turkkilaisten, oppilaitten kunnioitus luennoitsijaa kohtaan on tietyllä tavalla yllättävän huonoa. Kun luennolle tullaan myöhässä niin kipitetään takariviin pää painuksissa ja ei vaivauduta sanomaan anteeksi. Tästä johtuenkin meidät vaihtarit yleensä tunnistaa siitä nöyrästä "I'm sorry I'm late :(" -kommentista. Myöhästyminen tosin täällä on normaalia, kun juostaan kampuksien väliä superajassa, mutta anteeksi silti voisi pyytää.

Myös arvosanat koostuvat erilailla. Yleensä 10% tulee tunneilla mukana(/paikkalla) olosta. Sitten saattaa olla ryhmätyö, kuten esimerkiksi yrittäjyyskurssilla meillä on tehtävänä Business Plan, joka omasta mielestäni vaikuttaa ihan parhaalta tehtävältä, etenkin jos ryhmä on hyvä. Sitte yleensä on Mid-Term exam, eli tossa marraskuun lopulla jonkun tyyppinen koe. Joskus myös tammikuussa on tentti ja joskus taas se on korvattu jonkinlaisella ryhmä- tai yksilötehtävällä, joka yleensä noin noin 3000-4000 sanaa. Myös pienet testit ja viikkotehtävät saattavat olla osa arvosanaa. Kermana kakun päällä on Export-Import Managementin tentti tammikuussa, joka tehdään ryhmissä! En kyllä itse lämpee idealle, mut helpompihan se on tarkastajalle..


Musta myös tuntuu, että luennot on täällä mielenkiintosempia kuin Aberdeenissä. Tänäänkin (maailman mielenkiintoisimmalla, siiis oikeesti ehkä paras) markkinoinnin luennolla katseltiin erilaisia Absolut Vodkan mainoksia ja itse asiassa tuntuukin, että oon oppinu tällä viikolla markkinoinnista enemmän kuin yhtenä lukukautena Aberdeenissä. Myös vierailevat puhujat on yleisiä, etenkin tuolla yrittämisen kurssilla.

Että semmosta täällä. Itelläni on miljoonan muutoksen jälkeen vihdoinkin hyvä lukujärjestys. Kaksi tuntia menee päällekkäin, mutta se ei haittaa. Sain myös tiputettua pari kamalaa maisterikurssia pois ja sain otettua niiden tilalle ton huipun markkinoinninkurssin ja sitten sen yrittäjyyden. Oon koululla aika vaihtelevasti: parina päivänä ysiin, parina yhteentoista. Joskus vain muutama tunti ja joskus 7 tuntia. Perjantait on onneksi vapaat (ja siihen hieman tähtäsinkin :D)

Keittelen muute täs riisipuuroa normiriisistä, ku täällä ei edes oikee tiietä mitä on puuro. Siinä on noi kämppikset ihmetelly mun kaurapuuroja ja tässä on nyt seuraava aste.

Ps. Puuro onnistui!

Kuvat Googlesta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti