keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Joulukuu

Nyt on joulukuu? Ja ulkona päivisin +10 astetta? Kyseessä on ehkä elämäni erikoisin joulukuu - tulevasta joulusta puhumattakaan. Tähän tarvis aika paljon enemmän kylmyyttä (vaikka onhan täällä nyt jo nollassa yöllä kai?), joulukoristeita ja -valoja, mieluiten lunta ja ehkä se huomenna saamani joulukalenteri, että tuntuisi edes jossain. En edes osaa innostua ja parempi niin, koska tänä vuonna joulu on jotain ihan muuta kuin joulu.


Iltapäivällä istuin turkin tentissä ehkä noin 25 minuuttia ja tekaisin siinä ajassa tyylillä ja taidolla 4 sivuisen kokeen. Oon vähitellen ehkä alkanut aistimaan minun ja tämän mystisen kielen yhteyden. Eli toivotaan parasta, vaikka pessimisti ei kyllä pettyisi.

 
 

Mitäs muuta? Kävin tekemässä surkeimman treenin ikinä, koska halusin oikeasti vain saunaan. Ja kun pääsin sinne niin sitten en uskaltanutkaan heittää kunnolla löylyä, kun saunassa seuranani ollut naikkonen tuhisi jo aikalailla kuumuudesta ennen kuin ehdin edes koskea knappoon. Nojoo, parempi se kuin ei mitään. Ja kuulin oikein söpön kommentin turkkilaiselta tytöltä, jolle oon aina välillä jutellu, ku ollaa nähty pukkaris. "Oh you are leaving so soon?? I thought we could be friends :(" Lupasin olla sen kaveri seuraavat 32 päivää.  Sitten oon yrittäny surkeella tuloksella lueskella huomisen tenttiin, mutta tää jatkuva "No huomenna on aikaa"- asenne ei oikein auta tällaisissa tilanteissa. Vaikka, huomenna kyllä oikeastikkin on aikaa.

 
 

Niin ja joo, jos joltain meni ohi, niin huomenna saapuu perheeni ja perjantaina tätini, setäni ja serkkuni. Kunnon sukulaisvierailu. Katotaan mitä tästäkin tulee.. Porukat saapuu huomenna jo klo 14 aikoihin, mutta ite siinä vaiheessa vasta alan panikoimaan tentistä, niin en pääse heitä vastaan. Tämä ärsyttävä luennoitsija, joka on ärsyttävyydellään hurmannut meitä koko syksyn ei suostunut muuttamaan aikaa vaan sanoi, että kyllä tentti nyt on tuntiaikojen ulkopuolella. Millä oikeudella? Toisilla ois äiti ja iskä ja veikkapoika tulos, niin ei paljo tentit siinä kiinnosta. Hmph.


 

Mutta jooo, nyt voisin mennä nukkumaan ja miettimään tätä joulukuuta ja huomista. Ehdin kivasti aamuluennon jälkeen käymään vielä kunnolla salilla ja sitten lukemaan tenttiin ja pakata. Läppäri tietysti raahautuu mukana hotellille seurakseni tulevaksi viikoksi, että ette te musta eroon pääse. Ja ehkä nyt tulis oikeita Istanbul-postauksiakin välillä.



Tähän loppuun vielä Topkapi-päivitys tältä päivältä, kun aamulla mietiskelin niitä paikkoja missä pitäisi käydä. Tosi kurja juttu tämmönen, mutta onneksi kukaan ei kuollut (paitsi se riehuja) :( Ammuskelija riehui Istanbulin turistialueella

Kuvat taas etelä kampukselta ja opiskelusalista. 
Ps. Huomatkaa millaset kengät jalassa marraskuun viimesenä päivänä.

Mitä vielä pitäisi nähdä?

Heräilin tossa taas tunnin torkutuksen jälkeen ja haaveilin aamulenkistä, kun toi sää on taas aivan upea. Aurinko ja sininen taivas - ei siihen paljoa muuta tarvitakkaan, että päivä alkaa hyvin. Niin ja se lenkkisuunnitelma siis feilas, kun sänky ja tietokone ja hidas aamu voittivat.

Oon ollut täällä nyt 76 päivää, eli 2 kuukautta ja 15 päivää (tykkään kamalasti näistä kaiken maailman päivälaskureista!) ja pakko myöntää, etten ole käynyt Sinisessä moskeijassa tai Hagia Sofiassa tai Topkapıssa. Oon tavallaan säästäny niitä, että voin sitten nauttia niistä sukulaisteni seurassa ja saada niistä paikoista yhtä paljon irti kuin hekin.

Tietysti niissä moskeijoissa pitää käydä.
Hagia Sofia
Sininen moskeija
Ja sitten se Topkapın palatsi

Topkapın palatsi (turk. Topkapı Sarayı) on Istanbulissa sijaitseva palatsi, joka toimi vuosina 1465–1853Ottomaanien valtakunnan hallintopaikkana. Palatsin rakennustyöt aloitti sulttaani Mehmed II vuonna 1459. Sulttaani asui siellä vuoteen 1856, jolloin hän muutti Dolmabahçen palatsiin, jossa oli modernit mukavuudet kuten juokseva vesi. Topkapiin jäi edelleen valtion toimintoja kuten rahapaja ja kirjasto. Topkapin palatsi muutettiin museoksi vuonna 1924, ja sen alue on noin 80 000 neliömetrin kokoinen. Se on Unescon maailmanperintökohde vuodesta 1985.  


Mitäs muuta? Hamam, eli turkkilainen sauna on periaatteessa kokematta. Meillä salilla on semmonen sauna ja se on aika tylsä, kun ei voi ite määrittää lämpötilää ja muutenkin tavoitteena on päästä paikkaan, jossa saa myös kunnon kuorinnan ja jonkunlaisen hieronnan. Sukulaiseni haluavat sinne, mutta ite oon varannu jo ajan kalenteristani päivälle, ku meen Annen kans, eli jätän sen nyt sitten vielä väliin ja meen vasta myöhemmin sinne.
Ei kai mulla sit kamalasti enää muuta oo. Arkeologisessa museossa vois ehkä käydä joku päivä, kun on aikaa. Viimeksi se visiitti jäi vähän lyhyeksi, kun sulkivat niin aikasin. Ja näitä päiviä on enää 32 kokonaista, että eipä tässä nyt kamalasti aikaakaan enää ole. Nyt menee seuraavat 7 päivää sukulaisten kanssa, sitten viimeiseen tentti-/jouluviikkoon menee 7 päivää eli aika rajoitetusti tätä aikaa enää paikkoijen katselemiseen on, kun mukaan laskee kurssityöt ja esitelmät. Ihan pian on se hetki, ku lyön ulko-oven kiinni viimeisen kerran.. Outoa.

tiistai 29. marraskuuta 2011

Kiva päivä

Mitä kaikkea kivaa kivaan päivään mahtuukan:
  • Kiva sää, aurinko, pilvetön taivas.. Ahhh, tän on niin pakko jatkua 2.1. asti!
  • Kivasti viikon kamalin päivä ohi. Ja näitä päiviä ei oo enää kuin kaksi, kun ens viikon skippaan ja sit onki jo pian tentit. Ei voi millään jaksaa 9-17 luentoja ja siinä keskellä sitä kuivinta 3h yrittäjyysluentoa. Huhhuh
  • Kiva taksikyyti kampukselta toiselle. Joo, missasin shuttlebussin kampusten välis, nii yks tyttö pyys samaan taksiin ja ei suostunu ottaa mun rahaa, ku se on sitä "turkish hospitalitya" eli vieraanvaraisuutta. No ehdinpä luennolle ajois ja sain päivän hyvän mielen ja leveän hymyn, kun ihmiset välillä osaa olla niin ihania. Ja oikeesti täällä siis kuljetaan tota 15 min kävelymatkaa takseilla ja jos ei sillä, niin sit semmosella minibussilla, joka maksaa 35 kurusia, eli joku 15snt.
  • Viikon kohokohta: Klikkaa mua tulee tänää! Tästä tietää aina, että taaaaaaas on tiistai.
  • Kivasti huomenna tentti ja torstaina toinen. Haluan näistä vaan eroon.
  • Kaikkein kivoiten ylihuomenna on torstai ja Suomi-vieraiden lasti nro 1 saapuu! Jeeee, tätä on odotettu! Ja perjantaina sitten toinen. Tervetuloa ravintolaruuat. Tervetuloa hotelliyöt ja -aamupalat. Tervetuloa shoppailu ja vielä kokemattomat turistikohteet. Tervetuloa viikon irtiotto arjesta ja 6 päivän loma.

 
 

Arvatkaa onko mulla nyt kivaa? :)

Joulu minullekkin kiitos

Kaikilla tuntuu olevan Suomessa jouluvalmistelut menossa ja pikkujouluja ja pipareita ja lunta ja mitä kaikkea jouluun nyt liittyykään. Minäkin haluan joulua!


On meillä pienet joulukestit tiedossa ja omalta osaltani teen varmaan riisipuuron, mutta moni muu herkku jää vain haaveeksi. Niin ja ne sata tenttiäkin heti joulun jälkeen. Nyyyyyyyh. Tammikuussa tulee sitten varmasti syötyä tuplana ja jouluherkuthan on silloin varmaan jo alelaatikoissa odottelemassa.

maanantai 28. marraskuuta 2011

Aberdeen - The most miserable place in the UK

Pakko tulla jakamaan tää juttu. Ensin Guardian puhui kuinka Britanniassa on surkein elämänlaatu koko Euroopassa ja nyt sitten pistettiin Aberdeen suurennuslasin alle ja todettiin, että se on koko Britannian surkein kaupunki asua. Kiitos, että joku muukin on huomannut ne murjottavat naamat. Vaikka ollaanhan me suomalaisetkin aika mörököllikansaa.


"Whenever I go to America I find people are always smiling," says Jane McWilliam, 32, who is remarkably cheery given that for 14 years she has started work in the darkness at 4am, measuring fish at the market. "But when I walk down Union Street, no one smiles. They don't seem very friendly."

Iloista päivänjatkoa kaikille! Itse sain onneksi tänään nauttia aurinkoisesta aamukävelystä salille ja ei tarvinnut katsella noita murjottavia naamoja ;) Onneksi edes täällä paistaa aurinko ja voin kerätä energiaa Aberdeenin kevääseen.

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Outlet shoppailua

Lähdettiin tänään Annen kanssa Aasian puolelle VIA/PORT- outlettiin, joka on ihan kokonainen ostoskylä. Sieltä löytyy Diesel, Levis, Hilfiger, Nike, Adias, Benetton, Lacoste, Mango, ymsyms.

Ite lähin liikkeelle jo klo 11 ja menin bussilla satamaan ja siitä lautalla Aasian puolelle Kadiköyhyn, jossa tapasin Annen. Bussimatka Kadiköystä vei reilun tunnin näin ruuhkattomaankin aikaan, että taidettiin todellakin olla jossain ihan Istanbulin laidalla.

 
 
 
 
 
 

Outlet oli ihan ok, tavallaan pettymys, kun monesta kaupasta löytyi erittäin "vanhaa" tavaraa ja esim. Benettonin kauppa täyttyi vain lastenvaatteista ja muutamasta naisille olevasta alennusvaatteesta sekä normaalihintaisista tuotteista. Not good. Itse löysin sitten vain Niken vetskaritakin, jollaista olenkin kaivannutkin jo pitkään. Haaveilin myös pariin otteeseen yhdestä Hilfigerin laukusta, mutta sinne se sitten jäi odottelemaan ostajaa, joka siirtäisi aivot edes hetkeksi narikkaan. Niin ja onneksi kaikki tarjoukset eivät olleet samaa luokkaa, kuin tuossa yllä olevassa kuvassa :D

 
 
 
 
 
 
 

Kauppojen lisäksi paikasta löytyi tietysti ravintoloista ja kahviloita, mutta myös huvipuistolaitteta, leffateatteri ja kartingrata.

Pääsin kotiin vasta klo 20, että päivä oli pitkä, mutta onneksi käytiin, koska olisin nyt yhtä ihanaa takkia köyhempi ja varmasti harmittaisi jälkikäteen, jos ei olisi edes käynyt katsomassa!

lauantai 26. marraskuuta 2011

Lauantailenkki

Kuntosali ei napannut yhtään, niin lähdin nauttimaan Bosporin kauniista valaistusta rantakadusta ja ärsyttävistä kalastajista, koska en tiedä montako kertaa enää on tällaisia sateettomia iltoja, jolloin energiatasoni ovat näin korkealla. Jäljellä kun on enää 36 päivää, niin yhtäkkiä toivookin, että olisi aikaa ja ehtisi varmasti kokea tarpeeksi. On tämä ihmisen mieli vaan kummallinen. Ja kyllä muuten kannatti lähteä, tuo pimenevä maisema rantaan laskeutuessa oli aivan upea. Vesi, valaistut sillat, satoja taloja rinteissä.. Kyllä kelpasi hymyillä.

 
 
 

Kävin  äsken myös kuumassa suihkussa, mutta pakko todeta, että sauna ois ollut aika ihana, kun kaikki paikat ihan jäässä. Juostessa oli lämmin, mutta kun tuli kotiin ja pysähtyi, niin aika äkkiä sitä viileni. Nyt salaattia tekemään ja tentteihin lukua jatkamaan!

Ps. Toi peili on näköjään kuorinut musta esiin taas kunnon teinin, ku tommosia kuvia pitää aina ottaa..

Kärsivällisyys katosi

Tästä ei nyt taas tuu yhtään mitään. Mun viikonloppu pitäs näyttää tältä.. (Ja eilen näyttikin.)

 
 
 

Mutta mielessäni pyörivät Suomi-vieraat, hetken irtiotto arjesta, Topkapit ja moskeijat ja kaikki muu mitä en oo vielä nähny, Besiktas-basaari, josta oon pitäny taukoa ja jonne pääsen ens viikolla ja kaks miljoona muuta asiaa. En jaksa odottaa torstaita klo 18, jolloin toinen tentti vetelee viimeisiään ja pääsen suuntaamaan Sultanahmetiin melkein viikoksi ja taas sisäistämään sen ihanan hotellielämän ja ne aamupalat ja etenkin sukulaisten ihanan seuran. Onneksi kuitenkin on tullut todettua, että aika menee eteepäin ja odotus ei oikeasti hidasta sitä yhtään, vaikka välillä niin voisikin luulla.

Eilen sain kuulla yhen tentin tuloksen, joka oli heti Kappadokia-reissun jälkeen ja jonka pelkäsin feilaavani. Vetäisinkin siitä ihan yllättävän tuloksen ja olin eilen illalla ihan onneni kukkuloilla. Ehkä tämä on syy siihen, ettei opiskelu maistu, kun luulen kaiken infon impeytyvän päähäni, kun kirjat vain makaavat pöydällä. HUooooh, ole jo torstai-ilta!

Tää touhu nyt näköjään meni aika vakioks, eli siivosin just huoneeni ja kopistin matonkin jopa ja pyykit meni koneeseen ja josko sitä pian salille? Miksei tentteihin lukeminen vaan voi olla mielenkiintoista?

perjantai 25. marraskuuta 2011

Jaksaa jaksaa..

Oon tässä vähän sosiaalisoitunut, tosin erittäin hetkellisesti, kun seuraavista 7 päivästä on varmaan tulossa koko syksyn rankimmat. Keskiviikkona on turkin tentti, johon pitäisi oppia ehkä noin 200 uutta sanaa ja teoriaa riittää. Sitten torstaina on globalisaation tentti, johon on aivan liikaa lukemista ja kaikki tosi epäselvää ja sillä luennoitsijalla on aina aika hurjat odotukset.

Käytiin tosiaan keskiviikkona syömässä kiinalaista ja Starbucksin juustokakkuja Annen ja kahden Kreikassa opiskelevan suomalaisen vaihtarin kanssa. Oli tosi kiva ilta ja pääsi vähän vertailemaan vaihtarikokemuksia toisesta hyvin erilaisesta paikasta. Eilen sitten olin lettukesteillä, eli mentiin tuohon naapuriin, jossa ranskalainen tyttö hostas meille tosi hyvät crepes-juhlat. Harmittaa tosi paljon, että unohdin kameran, koska paikalla oli tooosi paljon tuttuja ja uusia naamoja ja paaaaljon ruokaa. Lettujen päälle oli kaikkia mahdollisia hedelmiä ja jätskiä ja nutellaa ja sit syötiin hollantilaisia piparkakku-suklaa joulukarkkeja (nää oli parasta aikoihin, nam!). Ja jos totta puhutaan, niin taisi olla koko vaihtarikauden paras ilta, koska ihmiset oli selvinpäin (ei humalassa kyllä mitään vikaa ole?) ja oltiin jonkun luona, eikä jossain kamalassa yökerhossa, jossa ei kuule edes omia ajatuksiaan. Tosi monella on juuri nyt tämmöinen tenttikausi menossa (vaikka itestä kyllä tuntuu, että tää on jatkuvaa uurastamista) ja puolet katosikin jo ennen kahtatoista kotiin opiskelemaan tai tavoittelemaan hyviä yöunia, että pää kestää ja jaksaa. Muutaman kerran naureskeltiinkin, että "Mikä erasmus?", kun pitää näin paljon opiskella. Niin ja paikalla oli siiis ihan älytön määrä eri kansalaisuuksia, mutta kerrankin se meni jotenkin hyvin ja kaikilla näytti olevan hauskaa. Meitä oli Suomesta, Ruotsista, Saksasta, Hollannista, Tanskasta, Ranskasta, Iranista, Turkista, Sveitsistä, Tansaniasta, Englannista.. Well, you get the point.

 

Aamulla sitten menin yliopistolle hakemaan vähän opiskelumateriaalia ja keskustelemaan yhdestä esitelmästä ja kurssityöstä luokkalaisen kanssa. Aihe on itse asiassa aika kiva; eteläisen Australian viiniteollisuusrykelmä. Ja kotiin tulessa keitin taas porkkana-pinaattikeiton ja tein itselleni taas tuommoisen kauraleipäsen. Hetken oon jo opiskellukkin, mutta motivaatio ei meinaa riittää. Illalla sitten BodyCombatiin nollaamaan aivoja (kunhan kaikki uusi tieto ei katoa) ja nyt vihdoinkin saa alkaa jo laskea viimeisen viikon päiviä siihen, että perheeni, tätini, setäni ja serkkuni saapuvat!


 Oikein hyvää viikonloppua niille, jotka pystyvät siitä nauttimaan niinkuin viikonlopusta pitäisi!

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Hyvää oloa hakemassa

Heräsin tänä aamuna kasilta ja lähdin etsimään energiaa tuolta juoksumatolta, saunasta ja raikkaalta aamuiselta kävelyltä salille ja kotiin. Oli kyllä ihana alku päivälle. Otin myös pari kuvaa pukuhuoneesta, kun joskus puhuin siitä sen hienosta tyylistä ja mukavuudesta. Eli tyylikästä, maailman parhaat suihkut, kiva sauna, numerolukitukset, paljon peilejä, pyyhkeet palautetaan koriin ja kaikkialla siistiä, kun jatkuvasti siivotaan. Yleensä pukkari ja sauna on myös aika tyhjä, eli on omaa tilaa ja rauhaa.

 
 
 
 
 
 
 
 
 

Nyt istun kampuksella ja katsoin juuri viimeisimmän Vedetään hatusta jakson ja seuraavaksi Klikkaa mua. Se kotona oleva naapurin netti on siiis todellakin liian hidas lataamaan näitä ja katsomatta ei voi jättää.. Illalla sitten syömään niiden kreikkavaihtareiden kanssa, joista eilen mainitsinkin.