tiistai 1. marraskuuta 2011

Kappadokia part 2 - Derinkuyu Underground City ja Göreme ulkoilmamuseo

Kirjoitin tämän eilen illalla, jolloin mun piti olla lukemassa kansainvälisen kaupankäynnin tenttiin, mutta innostus ei oikein riittänyt. Nyt heräsin tänä aamuna klo 7, että voin lukea vielä siihen tenttiin noin tunnin. Ei oo mun juttu jättää lukemista viimeseen iltaan..

Eli toinen päivä alkoi aamupalalla hotellilla ja jäätävällä myöhästelyllä taas, kun kuumailmapalliolemaan lähtenyt porukka ei palannutkaan ajoissa. Tämäkös ärsytti ja sen kyllä näytin ja palautetta annoin.

Lähdettiin sitten joskus reilu tunti myöhässä Derinkuyu Underground Cityyn, eli maanalaiseen kaupunkiin. Taas turistiopas infosi, mutta multa meni liikaa ohi, kun kiljuvat ja ärsyttävät kersat sekä liian monta muuta ihmistä pyöri koko ajan ympärillä. Se oli kunnon turistihelvetti. Kuitenkin sain pääpiirteet irti siitä paikasta. Wikipediaa siteeraten:

Kaupungissa on 11 kerrosta, jotka ulottuvat noin 85 metrin syvyyteen maan alle. Kaupunkiin mahtui 20 000–50 000 asukasta, ja se on Turkin suurin esiin kaivettu maanalainen kaupunki. 
Kaupunki on kaivettu pehmeään vulkaniittiin. Turkin kulttuuriministeriön mukaan kaupungin kaivoivat fryygialaiset 700- ja 600-luvuilla eaa., ja sitä laajennettiin myöhemmin Bysantin aikaan. Kaupunki oli yhteydessä muihin maanalaisiin kaupunkeihin kilometrien pituisilla tunneleilla. Sen pystyi sulkemaan sisältä käsin suurilla kiviovilla.
Ajanlaskun alussa kristityt käyttivät sitä piilopaikkana paetessaan vainoja, ja myöhemminkin alueella käytyjen sotien aikana se on toiminut turvapaikkana, jossa on kaikki tarpeellinen, kuten esimerkiksi ruokavarastoja, keittiöitä, talleja, kirkkoja, viinitehtaita, tuuletuskanavia, tarvikehissejä ja lähetyskoulu.
 

Mielestäni paikalla on tosi mielenkiintoinen historia, kun miettii, että kuinka hyvin paikka pysyi piilossa vuosia ennen kuin se löydettiin ja miten ne ihmiset joutuivat elämään siellä. Esimerkiksi miten lapset saatiin pidettyä hiljaisina niinä aikoina, kun maan päällä oli hiljaisempaa. Näimme seinissä myös pieniä tunneleita, jonne lapset pakenivat sotilaita, kun paikka löydettiin. Oon myös aina ajatellut olevani todella lyhyt (ja niin oonkin), mutta tuolla niitä superkapeita ja supersupermatalia ja pitkiä porrastunneleita mennessä alkoi miettiä, että onkohan niillä kristityillä ollut koko ajan selkäkipuja vai olikohan ne vaan pientäkin pienempiä? Ihan vaan vinkkinä, ahtaanpaikankammoisena en tuonne lähtis.

Tämän jälkeen oli kunnon feastlounas, joka oikeasti tosi hyvä ja hinta hassut 15TL (eli 6-7e). Ensiksi alkupaloiksi vähän sitä sun tätä esim. leipää ja salaattia. Sitten tuli tosi hyvä keitto, jota seurasi semmonen herkkupasteija (jonka nimeä en nyt sitten taas muista). Tässä vaiheessa alko olla jo aika täynnä, mutta vielä edessä oli pastaa ja kanaa, ite tosin turvauduin vegevaihtoehtoon, joka oli ihan hyvä, tosin ihan liikaa sieniä siinä sörsselissä mun makuun.
 
 

 Ruokailusta suunnattiin sitten Göremen ulkoilmamuseoon. Sekin oli aikamoinen turistikohde, mutta onneksi saavuttiin aika myöhään, niin ihmiset alko vähitellen häipyä.

 
 

Tämän jälkeen illalliselle hotellille ja turkkilaiseen iltaan juomaan ilmaisia juomia, nauttimaan naposteltavista ja seuraamaan erittäin turkkilaisia ja hyviä tanssiesityksiä. Tästä vielä johonkin paikalliseen baariin, jossa tuskin oli muita ihmisiä kuin meidän poppoo. Ihan huippu ilta! Siitä laitan sit eri postauksen, ku sieltä turkkilaisesta illasta on videomateriaalia vaikka vuodeksi. 

Noihin lähes kaikkiin paikkoihin pääsi sisälle museokortilla, joka käy Turkin kaikkiin museoihin (kai?) eli myös Istanbuliin. Opiskelijan kukkaroa se kortti kaventaa naurettavat 10TL (4e), joka on ihan säälittävää, kun vertaa siihen että normaali sisäänpääsy maksu on noin 5-20TL paikasta riippuen. Ostin siis oman korttini tuolla matkalla, kun en ollut saanut sitä aikaiseksi Istanbulissa. Nytpä pääsen sitten turisteilemaan täälläkin oikein olan takaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti