perjantai 13. tammikuuta 2012

Kuinka selvitä Suomessa, ulkomaalaisen ohjein

Luin viime yönä loppuun Phil Schwarzmannin How to Marry a Finnish Girl -kirjan, joka lupaa paljastaa Suomesta kaiken, mitä suomalaiset eivät sinulle kerro. Kirja ei siis käsittele vain sitä, että miten pokata suomalainen neitokainen (vaikka kyllä se tähänkin asiaan pureutuu), vaan se paneutuu myös muihin aiheisiin, kuten mikä poliittinen puolue pitäisi valita, kuinka humalassa voin olla pyhäpäivinä tai kuinka tunnistaa suomalainen lomalla (kyllä, Phil on todellakin huomannut ne sandaalit sukissa!).

Vaikka kirja varoittelee alussa, että  älä ota mitään vakavasti tai älä anna tätä suomalaisen käsiin, niin silti uteliaisuus vei voiton. Olisihan se mukava kuulla, mitä ulkomaalainen, eli tässä tapauksessa amerikkalainen, ajattelee meistä. Kuten Phil alussa toteaakin: Finns love to hear foreigners' thoughts on their country, but only the good things.  Eli jos nyt asiaa uudelleen kelaan, niin en suosittele tätä kirjaa siinä vaiheessa, kun on miettimässä paluumuuttoa Suomeen, kuten minä, koska tää kirja ei todellakaan oo about the good things. Tai vaihtoehtoisesti, jos on rajattoman patrioottinen.

En ole asunut Suomessa kokonaista vuotta sitten vuoden 2008 jälkeen. Eli kirpaisee muistaa millainen sää ja pimeys täällä on läpivuoden, kun Phil kuvaa joka kuukauden tunnelmia ja no, sitä jatkuvaa pimeyttä. Phil myös painottaa useaan kertaan, että se on se sää, joka täältä ulkomaalaiset ensimäisenä yleensä ajaa pois. Itse kun en ole nähnyt kuin kaunista kesää ja satumaisen lumisia kinoksia, niin jotenkin en muista, että miltä se loka-marraskuu näyttikään, kun vettä ja lunta sataa vuorotellen tai mitä sitten kun ne sulaa ja sataa ja sulaa joskus keväällä. Loska on vain hauras mielikuva.

Kyllä kirja jaksaa naurattaakkin, vaikka siinä aika kovasti Suomea mollataankin. Olen tässä kuluneen viikona aikana, huomannut toteavani äitilleni (joka odottaa lukuvuoroaan), että "niinjoo, siinä kirjassa muute oli puhetta tästä..", eli olen kyllä samaistunutkin.

Kaiken kaikkiaan kirja oli, hmmm, ok. Olen ehkä liian Suomi-kaipuinen ja jos olisin vieläkin viihtyisästi ulkomailla (tai suomenruotsalainen, joita Phil näköjään palvoo), niin voisin nauttia kirjasta enemmänkin. Ensin meinasin, että otan kirjan mukaan Britteihin ja luetutan parille kaverille, mutta he eivät ehkä ymmärtäisi sitä sarkasmia niin selkeästi ja ottaisivat kaiken tosissaan. Jos heitä nyt kiinnostaisikaan. Pelkäänkin, että joku ulkomaalainen menee ja lukee ja säikähtää, koska luulee, että me kaikki olemme täällä Philin kuvaamia stereotypioita. Vaikka pakko myöntää, että kyllä se Phil on pureutunut aika hyvin meidän yhteiskuntaamme, koska stereotypiat ainakin ovat napilleen kohdallaan. Ja kai niissäkin aina hitunen totuutta piilee.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti