tiistai 17. tammikuuta 2012

Tulevan odotusta ja menneen unohtamista

Oon nyt lomaillut Suomessa jo reilut kaksi viikkoa. Se, miten nopeasti ajatukset Istanbulista kääntyivät kaikkeen tulevaan, on itse asiassa erittäin kummallista. Samalla, kun fyysinen kosketus siihen maahan ja kaupunkiin katosi, niin samalla katkesi se ajattelukin. En kaipaa, ei harmita ja en edes mieti. Tietysti olen kertonut juttuja, esitellyt valokuvia ja päivitellyt sielläkin alkanutta lumisadetta, mutta kaikki se on jotenkin kovin pinnallista. Oon itse asiassa onnellinen tästä, koska se ajanjakso elämässäni on nyt ohi ja toivoinkin, etten kiintyisi mihinkään tai keneenkään. Ainoat ajatukset mielessäni ovat ne kaikki ihanat muistot itse Istanbulista ja reissuilta ja vähitellen se aikakin alkaa näköjään kultaamaan niitä. Eli Istanbulin jälkifiiliksetkin ovat juuri sellaisia kuin toivoin, vaikka joskus hieman pelkäsinkin, että jos tulee ikävä tai olen jotenkin pettynyt vaihtooni.

Ja nyt on enää 9 päivää jäljellä, kunnes lähden taas Aberdeeniin. Odotan jo ihan hitusen lähtöä, mutta kyllä tämä lomailu aina opiskelun voittaa. Aberdeenin suhteen aika on todellakin kullannut muistot ja hyvä niin, koska onhan se ihana mahdollisuus opiskella ulkomailla ja pitäisi olla kiitollinen ja ei aina vain valittaa (joo, no tämä piirre ei tuu koskaan muuttumaan mussa). Myös kesän odotus vain kasvaa ja ajatus siitä, että kun lähden Aberdeeniin, niin seuraavan kerran Suomeen käymään tullessa kesä on jo uskomattoman lähellä, on erittäin piristävä. Ja tietysti ihana nähdä Aberdeenin kavereita, saada vaihtelua ja palata siihen kaupunkiin, johon tunnen jo pientä kiintymystä, jota en vuosi sitten tuntenut ollenkaan. Ihana asua keskustassa, josta on lyhyt matka kaikkialle (paitsi kouluun). Kiva myös taas tehdä äkkihyppäys kevääseen ilman tietoakaan loskasta, tai ainakin näin toivon. Moni asia on kivaa ja lähtöä parantaa se, että saan lentää suoraan Kööpenhaminan kautta Aberdeeniin, tosin joudun asua melkein viikon kaverini nurkissa ja odottaa, että huone vapautuu.

Vielä Suomesta sen verran, että täällä on ihana olla. Välillä tulee semmoisia ihania tuntemuksia ja tajuan kuinka onnellinen oon. Ja tämä tunne vahvistaa sitä ajatusta, että todellakin pyrin saamaan töitä Suomesta työharjoittelun ajaksi. 

Seuraavan biisin tarjoaa taas Gossip Girlin taustamusat. Kyseisen sarjan avulla tutustun ihaniin biiseihin jatkuvasti. Kunpa Gossip Girl ois telkussa joka päivä, se on liian koukuttava!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti