tiistai 7. helmikuuta 2012

Missing melancholy

Yksi asia mitä täällä kaipaa on suomalaiset elokuvat. Rakastan sitä melankolisuutta ja realistista otetta käsitellä elämää. Tietty jenkkihömppä ja etenkin action uppoaa, mutta suomalaisessa on vain sitä jotain. Nyt harmittaa, kun en pääse katsomaan Vuosaarta. Uskon, että se olisi juuri sitä mitä leffakokemukselta kaipaan: realismia, ahdistavuutta, onnea ja surua. Staran arvostelu vakuuttaa aika lailla:

"Aku Louhimiehen tuorein elokuva Vuosaari vie katsojan synkkään suomalaiseen sielunmaisemaan, jossa on tartuttava jokaiseen toivonpilkahdukseen. Melankoliaa pursuava tarina helsinkiläisen lähiön ihmisistä ja ihmiskohtaloista voisi hyvinkin perustua tositapahtumiin missä tahansa suomalaiskaupungissa." 


Voin vain siis fiilistellä kuuntelemalla Laura Närhen iiiiihanaa coveria laulusta Hetken tie on kevyt. Pakko vuokrata kyseinen elokuva heti kun pääsen Suomeen eli joskus pienen ikuisuuden päästä.


Toinen elokuva, jonka missaan on Härmä (teattereissa 17.2.). En tiedä tarviiko tämä sen enempää selittyjä kuin sen, että se on kuvattu aakeilla laakeilla syntyperilläni.



Näitä kun ei voi nähdä netistä, ei voi vuokrata, eikä voi nähdä teattereissa. On vain odotettava. Onko kukaan nähnyt Vuosaarta? Onko näkemisen arvoinen vai kuvittelenko ihan harhoja?

Ps. Tänään alkaa Helsingin Herra, toivottavasti näkyy ulkomaillakin!

4 kommenttia:

  1. Oon JUST lähdössä Finkkariin kattoon ton Vuosaaren :)! Toivottavasti on hyvä! <:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odottelen mielenkiinnolla, että millanen oli! :)

      Poista
  2. Jos melankoliaa tosiaan kaipaat, niin ko. leffasta löytyy! Ei mikäään hyvänmielenleffa... sain istua tippa linssissä vähän väliä. Toisella oli alkoholiongelma, seuraavalla rahahuolia, yks koulukiusattu, avioeroa.. Ite en kauheesti nauttinu, ku ei ees oikein saanu sitä onnelista loppua. :S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. O-ouu, kunhan ei liian ahdistava oo. Onnettomat loput ei kyllä yleensä oo kovin kivoja :(

      Poista