lauantai 31. maaliskuuta 2012

Täällä sitä ollaan

Kyllä sitä vielä hengissä ollaan, vaikka hiljaiseloa nyt onkin ollut. Selvisin siis Suomeen ilman mitään ongelmia tuossa torstaiaamuna. Sen jälkeen olen käynyt kolmessa haastattelussa, katsomassa stand-uppia ja Härmä-elokuvan (ihan must see, tällaiselle Härrrmän flikalle), nähnyt pari kaveria, ollut tosi väsynyt ja syönyt. Niin ja leikkinyt uudella ihanalla puhelimellani, joka odotteli täällä mua.

Olen hieman ristiriitaisissa fiiliksissä täällä, kun mulle tarjottiin ja otin vastaan kesätyön, joka ei ole se harjoittelu. Eli nyt kesällä sitten pitäisi löytää jotain. Teen tosi mielelläni monivuorotyötä kesällä ja se on todellakin täysin mun juttu, mutta vaikka se on sitä mitä haluan tehdä, se ei ole tällä hetkellä sitä mitä mun pitäis tehdä. Eli todellakin ristiriitaista.

Suuntaan huomenna sinne Härmään vähän lepäämään ja syömään ja ompelemaan hametta. Palailen sieltä sitten enemmän.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Viime hetken valmisteluita

Heräsin tänään jo kasilta ja aloitin aamuni tunnin mittaisella lenkillä ja salitreenillä. Ovesta ulos astuessa tuli vastaan semmoinen ihanan lämmin ja leuto tuuli, joka muistutti aikaisista aamuista lämpimissä maissa. Lenkkiä paransi yllättävän hiljaiset kadut ja vähäinen vapaana juoksevien koirien määrä (pelkään ihan hulluna koiria ja aina kun niitä juoksee vapaana puistoissa, kadulla tai rannalla nii oon ihan varma, et ne tulee ja purasee pohkeesta kiinni). Lenkin kohokohta oli kuitenkin se, kun tutulla lenkkireitillä rannalta Seaton Parkiin mennessä bongasin auringossa laskuveden aikaan makailevia hylkeitä! En ole koskaan nähnyt luonnossa vapaana yhtään hyljettä ja kun niitä siitä joen reunalla makaili lähemmäs 15 kappaletta, piti tarkastaa kerran jos toisenkin, että onko silmissäni vielä vain liikaa unihiekkaa.

 

Salin jälkeen kiirehdin Iidan kanssa (taas) Books and beans-kahvilaan skonssille ja tuorepuristetulle appelsiinimehulle. Iidan suunattua töihin kävin vielä hamstraamassa muutamat hiustuotteet, jotka jätän Suomeen odottamaan kesää ja tulevaa vuotta. Suomessa nuo Aussiet maksavat noin 3 kertaa enemmän ja harvoja täällä olevia tuotteita edes saa Suomesta, niin tämmöinen hamstraus on lähes sijoitus. Yleensä Aussiet ovat täällä noin £5/kpl ja Suomessa 10e, mutta täällä ne ovat aina jossain tarjouksessa. Tänäänkin oli kolme kahden hinnalla. Laukusta taitaa löytyä vielä 3-4 muutakin avaamatonta hiustuotetta. Ostin myös "laatulukemista" ensi yön pitkille tunneille, kun Jo Nesbon romaani sai loppuratkaisun viime yönä. On siinä kuitenkin vielä 100 sivua jäljellä, vaikka murhaaja onkin jo tiedossa.

 
 


Vielä pitäisi siivota ja pestä toinen koneellinen pyykkiä, koska reissun jälkeen on aina mukavampi palata siistiin kotiin. Näiden lisäksi pitäisi tehdä eväät ja tyhjätä muutenkin jääkaappia sekä siirtää muistitikulle pari leffaa, joita voin katsella kentällä saksalaisen pojan kanssa (sama Larissan kaveri, joka oli tuolla Invernessin reissullakin) Huomasin myös viime yönä, että olin ostanut bussilipun huomiselle enkä tälle päivälle, että piti sekin varata uusiksi.

Palailen varmaan seuraavan kerran jossain vaiheessa Suomesta. Jeeeeeeee!!!

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Tänään minusta tuntuu....

.... tältä:

 Niin, eli seota keskellä viljapeltoa.. No ei, kun hyppiä ilosta ja kirmata niityillä, koska tänään alkoi lähes 2 viikon loma. Ja Pirkkalan kentälle laskeutumiseen on enää noin 40 tuntia. Ja ulkona paistaa aurinko (joka ensi viikolla katoaa muahhahahahaa). Ja no, ei kai mulla muita syitä, mutta hymy on herkässä :)

Kuva

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Mitä täällä tapahtuu?

Kun miettii Skotlantia, niin aina ensimmäisenä tulee mieleen vesisade, kamala tuuli ja synkkyys. Eikö vain? No, nyt tässä parin päivän sisällä on tapahtunut jotain kummaa ja koko kaupunki on kirmannut sortseissa ja kesämekoissa, mukaan lukien minut itsenikin. Lämpöasteet ovat olleet kahdenkymmenen paremmalla puolella ja aurinko porottanut kirkkaalta taivaalta. Tänä aamuna lenkillä ollessa mulle tuli kunnolla kuuma, vaikka jalassa olivat vain sortsit ja päällä ohut juoksupaita. Niillä hetkillä en valittanut auringosta, mutta vienoa tuulta en olisi väistellyt.

Myöhemmin lähdin late lunchille Turkin kämppikseni Irinan kanssa ja heitin päälle vain kesämekon ja neuleen. Ei sukkiksia, ei legginssejä. Ymmärrättekö, summer is heeereee! Tällä hetkellä ei siis paljon huvittais lähteä loskaiseen Suomeen, jossa kuulemma oli viikonloppuna tullut lunta. No viiitsviiitsi, ei sää Suomea pilaa (tai no joskus joo). Anyways, pidin tänään vapaata ihan auringon kunniaksi ja huomenna onkin sitten viimeinen koulupäivä ennen melkein 2 viikon lomaa!

 
 
 
Tuli muuten tenttiaikataulut. Ennen viimeistä tenttiä meillä on viikon tauko. Hmph. No ehkä otan vielä ilon irti Skotlannista ennen piiiiiiitkääää taukoa. Eli Suomeen varmaankin sitten tuossa 20.5.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Inverness - Loch Ness

Lähdettiin siis eilen (lähes) ennen kukonlaulua liikkeelle ja tuttuna ja turvallisena kulkupelinä toimi Megabus, joka oikeasti sitten olikin Stagecoach Megabussin hinnoilla. Matkoihin meni yhteensä lähemmäs 8 tuntia, joka maisemien puutteen ja jatkuvan väsymyksen vuoksi meni lähes kokonaan nukkuessa. Paikan päälle päästyämme päätimme sitten varata erittäin turistisen Temptation tourin Loch Nessille etsimään monsteria. Hintaa tuolle kyseiselle matkalle tuli 20 puntaa ja se sisälti bussimatkat, 30 min laivassa ja kiertelyä Urquhart linnalla. (Tuo nimi muuten on aika mielenkiintoinen lausua. Asun itse samannimisen kadun läheisyydessä ja Larissan kanssa pitkään kuultiin ihmisten kutsuvan sitä sanalla awkward). Ennen reissua käytiin vielä syömässä ja reissun jälkeen hortoiltiin superväsyneinä Invernessin keskustassa. Hyvä reissu!

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

Vaikka aamupäivä olikin harmaa niin alkoi se aurinko onneksemme sitten paistaa kun päästiin järvelle ja linnalle. Tänään sää on ollut vielä parempi, koko päivän aurinkoa ja lämpöasteet lähellä kahtakymmentä.

Ollaan muuten toukokuussa lähdössä lähes samalla porukalla roadtripille, otetaan vaa Iida kyytiin ja jätetään yksi saksalainen pois. En malta odottaa! Kerron siitä sitten enemmän, kun on ajankohtaisempaa.

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Paistaa se aurinko risukasaankin

Ajattelin tulla hieman piristämään blogini tunnelmaa ja kertoa, että vaikka eilinen päivä alkoikin kyynelillä yliopiston vessassa niin se päättyi riemunkiljahduksiin. En nyt halua vielä juhlia yhtään mitään, mutta sain eilen puhelun, aika pian blogiavautumiseni jälkeen, koskien harjoittelua. Ainakin on nyt jotain, josta lähteä liikkeelle ja edes pienikin toivon pilkahdus saa uskomaan siihen, että I can do this.

Huomenna lähdetään käymään Invernessissä, vaikka en kyllä tiedä yhtään mitä tehdään siellä. No, ainakin olen sitten nähnyt yhden Skotlannin kaupungin lisää. Laittelen huomenna reissusta juttua ja kuvia. Superrentouttavaa viikonloppua kaikille! Itse ainakin nollaan stressin ja valmistaudun ensi keskiviikkona alkavaan reissuun. Ja kirjoitan yhden raportin samasta aiheesta, josta pidimme eilen se esitelmän. Ainiin, vaikka olinkin nolo, niin meidän ryhmä sai A:n.



Jepajeee, huomiseen!

torstai 22. maaliskuuta 2012

Ois kai siistii antaa periksi nyt, toteais vaan kylmästi: 'Ei tästä mitään tuu' lähtis kävelemään, painais oven kiinni perässään

Harvemmin jaksan seurata blogeja, joissa kaikki on aina niin hyvin ja ruusuilla tanssiessa ei koskaan astu piikkeihin. En tietenkään halua, että kellekkään tapahtuisi mitään kurjaa, mutta realistisena ihmisenä olen sitä mieltä, että monella asialla on se kääntöpuoli. Joissakin blogeissa ei vain näytetä tätä toista puolta, vaikka kulisseissa kuinka kuohuisikin. Jos joku muu tykkää realistisesta otteesta ja haluaa kuulla niitä kurjia ja ahdistavia juttuja (jotka tekevät oman elämän edes hitusen helpomman kuuloiseksi) niin jatka lukemista..


Oma viikkoni postauksista päätellen ei alkanut hyvin ja voin sanoa, että nyt olen jo aikalailla hermoromahduksen partailla. Kyyneliä on vuodatettu täyden turhautumisen ja mahdollisten haaveiden hukkaamsten johdosta. Jos se harjoitteluasia ei ole saanut minua ahdistumaan tarpeeksi, niin siihen lisäksi tein tänään elämäni noloimman, kamalimman ja surkeimman esitelmäsuorituksen. Jäädyin täysin, kielitaitoni katosi ja sönkkäsin jotain kamalaa ääni täristen. Kävi sääliksi ryhmän jäseniäni ja jopa koko luokkaa, joka varmaan tunsi aika voimakasta myötähäpeää. Ja tähän kohtaan on turha sanoa, että "ei sitä jännitystä kuitenkaan kukaan huomannut", koska sen huomasi. Olen esiintynyt vuosia huilun kanssa ja laulaen ja tietysti koulun esitelmiä pitäen ja olen oppinut sisäistämään, mikä on lievää jännitystä ja mikä todellista jäätämistä. Tänään oli kyseellä tuo jälkimmäinen ja todellinen pohjanoteeraus. Loppu päivän sitten välttelin luokkalaisia, koska häpeä oli niin suuri.

Toisekseen, se hemmetin harjoittelu. Anteeksi lievä kirosana, mutta tunteet ovat nyt erittäin pinnassa. Kävin keskustelemassa harjoitteluvastaavalle, joka hoki mulle jatkuvasti, että hae Aberdeeniin hae Aberdeeniin. Sanoin rouvalle, että en ole täällä kaupungissa sen enempää kuin tarvitsee. Hän myös kehui työkokemuksen oil and gas-alalta maasta taivaisiin ja että jotkut ovat päässet jopa Jenkkeihin näillä yhteyksillä. A) minua ei kiinnosta oil and gas (joo, itsekin mietin, mitä oikein teen Aberdeenissä) b) en halua Amerikkaan. Nainen yritti suostutella minua hakemaan tänne, koska Suomen osalta on niin hiljaista ja tämän jälkeen hän halusi muuttaa CV:ni sen mukaiseksi, että saisin Aberdeenistä töitä. Jos totta puhutaan, mulle tulee opiskelujen lopettaminen ennemmin mieleen kuin se, että olisin täällä vielä 2 vuotta lisää opiskelemassa tai töissä. Ei sillä, Aberdeen on jees, kun kaikki kaverit ovat täällä, mutta entä sitten kun hekin lähtevät tekemään harjoittelujaan?

Niinpä niin, olen nyt muutaman olennaisen kysymyksen ääressä koskien tulevaisuuttani, haastavinta tässä vaan on se, että vastaus on vajaa tutkinto tai sitten harjoittelupaikka a.s.a.p. Siitä voi sitten miettiä, kumpi on realistisempaa ja kumpi on mielekkäämpää.

Tänään menen jopa illalla ehkä töihin, jos ei taas peruta. Ja ps. oon viikon päästä jo Suomessa, mutta siitä lomasta voi rentoutuminen olla hyvin kaukana.

tiistai 20. maaliskuuta 2012

Lomahaaveilua

Tiedättekö sen tunteen, kun tuntuu, että nyt hajoaa pää tai ainakin ylikuumeneminen on lähellä? No musta tuntuu juuri nyt siltä. En jaksaisi enää millään odottaa lomaa, johon on onneksi enää viikko. Tai virallisesti siihen on kauemmin, mutta oman lomani aloitan tiistaina ja keskiviikkona vietän ihan virallista vapaapäivää ennen lähtöä. Stressitassot ovat nousseet tässä aikalailla samaa tahtia lähetettyjen hakemusten kanssa. Onneksi kuitenkin koulun suhteen on nyt aika iisibiisiä, tai ainakaan se ei jaksa aiheuttaa stressiä, vaikka olisi kuinka ärsyttävä ryhmä torstain esitelmään tai vaikka olisi kuinka paljon lukemista. Väsyttää, stressaa, ärsyttää, kiukuttaa, laiskottaa.. Yksi loma tänne kiitos. 
Suomen sää tosin pelottaa. Tänään täällä oli 15 astetta ja tämä neiti ehti valittaa silti kylmyydestä. Lähden nyt tuhoamaan stressiä salille jonkinlaisten lihasten toivossa.

Kuvat: weheartit

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Alkuviikon ahdistusta

Äh, ketuttaa, taas peruttiin työt. Kuulemma niin hiljaista. No, tuli ainakin istuttua tänä iltana koneen ääressä etsien ja hakien harjoittelupaikkaa ja kesätöitä. Toivon todella, että saisin jonkun työn ja pian, meinaan tämä harjoittelu aiheuttaa käsittämätöntä stressiä. Päivä alkoi niin hyvin salilla ja jatkui ahaa-elämysten merkeissä yliopistolla, että kai nämä hautkin voivat nyt vain menna hyvin? Pliiis. Voin siis palata Aberdeeniin syksyllä ja valmistua kolmessa vuodessa, mutta jäisin ilman lopputyötä ja nimikkeeni olisi vajaa. Ja haluaisin juuri nyt viettää sen vuoden Suomessa. Olen niin valmistautunut siihen, ainakin henkisesti. Stressaaa stresssaaa...

Tässä lauantain kuvasaldoa.

 
 
 

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Sunnuntai

Tää on ennätys. Lähtöön on enää 10 päivää (lähden siis Ediin kentälle jo keskiviikkoiltana) ja nyt vasta otin laukun kaapin päältä alas ja aloin miettimään mitä sitä pakkaisi mukaan. Kävin myös ostamassa Puman laukun (sekä sortsit ja collegehousut, hups) jonka laitan ruumaan, että voin jättää isoimman laukkuni tänne odottamaan toukokuun lentoa. Pian on myös aloitettava kamala hamstraaminen eli ostan Aussien hoitoaineita, Primarkin peruspaitoja ja kasvopyyhkeitä ja kaikkea muuta niin kovin tärkeää, jota saisi Suomestakin, noin 3 kertaa korkeammalla hinnalla tosin.
 

Tässä vielä muutama kuva tältä viikonlopulta. Toi yks kuva tosiaan on Larissasta vähän multitaskaamas eilen, kun meillä oli pieni kiire. Mikäpäs siinä on syödä keittoa toisella kädellä ja kuivata hiuksia toisella. Ja tuossa on muuten se uusi hameeni, se on i-h-a-n-a. Kävelin myös koko illan uusilla kengilläni ja kotimatkakin meni leppoisasti ilman yhtään kipuja. Olen tainnut löytää vuoden etsinnän jälkeen toiset korkkarit, joilla voi kävelläkin. Mentiin siis cocktailbaariin ja odottelen kaverin kuvia, että josko niistä ois joku julkaisukelpoinen. Omasta olostani päätellen voisin sanoa, että tuskin on. Oli taas vähän turhan kostea ilta.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Hymyilyttää

Ja ilman suurempaa syytä. Takana on pitkä ja laiska aamu ja herkullinen aamupala. Arkisin yleensä vetäsen joko ruuankorvikkeen tai jotain muuta pikaista aamupalaksi, niin nämä viikonloppuiset munakkaat ja hedelmä-jugurttiannokset tuntuvat niin luksukselta. Sain myös tehtyä viikon kuudennen treenin ja huomenna voi levätä hyvällä omallatunnolla. En siis ole saleillut joka päivä, eilen esimerkiksi kävin vain lenkillä ja muutamana päivänä jumpassa. Hyvä treeni tarkoittaa aina parempaa mieltä ja siinä vaiheessa kun on juossut intervalleja ihan voimattomuuteen asti niin voi olla tyytyväinen. Ja jokainen gramma, jonka vaaka näyttää vähemmän saa mut yhä iloisemmaksi. Tammikuun lopusta tähän päivään on lähtenyt aika tasaista tahtia noin 4-5kg. Se on mulle suuri saavutus ja suuri syy hymyillä. Jumitin yli vuoden samoissa painoissa ja vaikka kuinka yritin, niin muutosta ei vain näkynyt. Päätin, että tämä kevät on viimeinen kerta kun yritän kunnolla ja sitten turvaudun personal trainereihin ja ravintoterapeutteihin, jos muu ei auta. Näköjään kova tahto ratkaisee.

 

Niin ja aurinko paistaa. Ja värjäsin juuri hiukset medium tuhkanvaalealla, mutta sävy kääntyykiin punaiseen. Oikeastaan tämä väri on just sitä mitä viime kesänä halusin, kun värjäys meni vahingos vähän liian tummaks. Piti mennä kampaajalle värjäämään, mutta huuhdoin sen haaveen siinä samalla, kun ostin kahdet parit kenkiä ja puhelimen ja muutenkin innostuin tyhjäämään tiliä. Ei sillä, 70e halvempi muodonmuutos on ihan kiva ja tää väri on oikeesti aika kiva, vaikkei ihan sitä mitä piti :) Niin ja illalla juhlimaan luokkakaverin synttäreitä. Ja söin äsken kukkakaalia, jota olen aina vihannut, mutta nyt se oli hyvää. Tämmöinen pienimuotoinen diettaus auttaa tutustumaan kaikkiin uusiin ruokiin. Noniin, punaista lankaa ei ollutkaan, mutta hymyily senkun jatkuu :)

Ps. Kuvaa googlettaessa ei näköjään kannata hakea sanalla "hymy". Saa paljon kuvia Suomen kakkosluokan julkkiksista, kiitos laatulehtien.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Hetki kestää sekunnin, mutta muisto ikuisuuden

...vai miten se oli? Käykö teillekkin niin, että jopa vasta muutaman kuukauden vanhat muistot haihtuvat mielestänne vai onkohan minulla kyseessä jotain varhaisiändementiaa? En nyt kirjaimellisesti sanottuna ole unohtanut mitään, mutta jopa koko Istanbul-kokemus on muuttunut semmoiseksi utuiseksi ja epätodelliseksi. Asuinko oikeasti siellä vai oliko se vain unta? Myös viime kesä tuntuu todella etäiseltä, ihan kuin en olisi ollut Suomessa tai sitten olen kulkenut koko ajan jossain muissa maailmoissa. Ja jotenkin ajat ovat sekoittuneet; tuntuu, että viime keväinen Aberdeen ja kaikki ne tapahtumat tulivat vasta kesän jälkeen. Olen myös huomannut, että nykyään on vaikeampi muistaa missä vaiheessa elämääni kohtasin jonkun henkilön. Siis kyllä tottakai muistan, mutta jos kadulla tulee vastaan joku tutun näköinen henkilö, niin pitää hetki kelailla, että eihän se voinut olla tuttuni, koska häneen tutustuin jo lukiossa, Suomessa. Etenkin jos kyseessä siis on puolituttu. Kaikki asiat sekoittuvat.

Oon miettiny tätä asioiden ja muistojen haihtumista jostain syystä yhä enemmän ja enemmän. Se on aika suuri sääli, että kaikki upeat kokemukset vain alle 6 kuukauden sisältä tuntuvat niin etäisiltä. Samoin elämäni upein kesä. Entä se ensimmäisen vuosi Britanniassa? Vaikka olikin kivikkoista ja karikkoista, niin haluan silti muistaa. Tuntuu vain, että näitä hetkiä ei koskaan ole ollut.

Noh, onneksi elämme digitaaliajassa ja voin tuijotella koneeltani kaikkia niitä tuhansia kuvia, joita olen ottanut ja muistaa, että kyllä nämä hetket oikeasti tapahtuivat. Ja näin kai sitä vain käy, kun aika kuluu eteenpäin.

Tämän illan suunnitelmat hieman muuttuivat, kun työt peruuntuivat ja lautasten kantamisen sijaan meenkin leffaan Iidan kanssa. Raha ois kivaa, kun tässä on tullut tuhlailtua vähän liikaa, mutta sellaista se kai välillä on.

Tässä vielä maailmalle vähän aikaa sitten ponnistanut Aberdeenshiren oma tähti ja yksi tämän hetken (radiosoitto)lemppareistani. Hyvää viikonloppua kaikille!

torstai 15. maaliskuuta 2012

Ei enää kauan!

Apua, tänään se kolahti kesken taloustiedon tunnin; 2 viikkoa ja olen jo Suomessa. 2 viikkoa, ihan käsittämätönta, koska serkkuni lähdöstä on vasta sama aika! Tein sitten vihdoinkin sen päivälaskurin kalenteriini eli nyt kai se loman odotus sitten virallisesti alkoi. Sovin myös ensimmäisen kesätyöhaastattelun tänään. Ei ole omaa alaani, mutta työ kuin työ tarkoittaa rahaa ja sitten voin kesän ajan etsiä sopivaa harjoittelupaikkaa ensi vuodelle. Voisinkohan jo kiskaista laukun hyllyltä alas ja alkaa pakkaamaan? Viime vuonna tähän mennessä olin varmaan jo pakannut, mutta silloin olinkin aikamoisissa paineissa, että miten saan kaiken tavaran Suomeen, kun olin hamstrannut sitä jo Englannissa ja tuonut vielä Suomestakin lisää joululomalla. Nyt ei ole sitä ongelmaa, suurin suru on vain se, että mistä viitsin luopua siihen asti, että pääsen toukokuussa Suomeen.


Lomani aikataulutukset ovat vielä suht avoimena,  mutta tiedän viettäväni aikaa Tampereella sekä kotikonnuillani. Niin se Suomiloma aina menee. Tampereella käyn haastattelussa, ehkä teatterissa, bambuhieronnassa ja hengailen tuttujen naamojen seurassa. Porukoillani aion sitten vain ottaa rennosti, se kai se loman olennaisin tarkoitus onkin, että jaksan sitten vielä loppupuristuksen tämän lukukauden kanssa.

Sain muuten töistäkin lomaa. Olin jo varma, että jos pyydän 2 viikon lomaa, niin mun tarjoilut on tarjoiltu tuolla raflassa, mutta sainkin vastaukseksi hymyn ja toteamuksen, että ei tässä mitään ongelmaa pitäisi olla. Hyvä näin, voin tienata vielä hetken ja sitten vaikka lähteä lomalle (tai lukea tentteihin).

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Puhelinkriiseilyä ja shoppailua

Vein sen hehkuttamani puhelimen takaisin huoltoon tuossa viime lauantaina, koska musiikki pätki kummasti. Tänään sitten menin sinne hakemaan sitä ja he vain tokaisivat suoraan, että annetaan sulle rahat takas, koska myytiin juuri sun puhelin jollekkin muulle. Anteeksi mitä? No ei sillä, olin jo valmistellut hienon puheen aiheesta "Miten saisin rahani takaisin", koska siinä puhelimessa oli liikaa vikaa jo alle puolessa viikossa. Tilaan sen nyt uutena Suomeen kotiosoitteeseen odottelemaan, koska hankinhan siihen jo kolmet kuoretkin. No ei, puhelin oli oikeesti tosi kiva. Jos ois toiminu.

No tämän rahanpalautuksen seurauksena lompsani pullisteli liikaa ja kävin bongaamassa Newlookista hameen, josta oon jo kauan haaveillut sekä kerrankin hyvän tuntuiset korkkarit. Ensimmäiset kiilakorkoni ja erittäin brittiläiset semmoiset. Mutta jos yleensä korkkareitani kauhisteleva Larissakin totes, että onpa kivat kengät, niin sittenhän niitten täytyi olla oikeasti järkevän näköiset.

Hame


Oranssit kengät
Päädyin siis noihin harmaanbeigeihin pitkän pohdiskelun jälkeen. 


Käytiin Larissan kanssa vielä kahvilassa käyttämässä hänen taaaas bongaamat nettivoucherit. Nam, näillä tankkauksilla on hyvä lähettää illalla boxfittiin nyrkkeilemään.. tai sitten ei.