keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Brittien ensiapu, checked!

Saanen jatkaa listaa "älä ikinä, and i mean IKINÄ..". Eilen illalla ärsyttävän salitreenin jälkeen väsyneenä leikkailin omenaa semmoisella isolla sahateräisellä leipäveitsellä niin, että se omppu oli kädessä. Ja tässä kohtaa joku varmaan jo ajattelee, että ei vitsi mikä idiootti, mutta ei se mitään, koska itsellänikin oli tuo sama ajatus koko illan päässä. Ja on vieläkin. Leikkasin siis pikkusormeni ylimpään taivekohtaan hyvän syvän haavan ja kämppikseni katsottua sitä totesimme, että ensiapuun vois mennä. Onneksi hän oli juuri viime viikonloppuna hakenut autonsa käyttöön, niin matka meni nopeasti ja vaivatta. Itse en uskaltanut edes katsoa haavaa sen ensimmäisen vilkaisun jälkeen, koska iho repsotti ja liha näkyi. Yäk, en vain kestä katsella tuommoista ja mua huvittikin aikalailla, kun kämppis ja hänen (keittiössä veitsien kanssa työskentelevä) poikaystävänsä tarkastelivat haavaa lähempää ennen EA:an menoa, koska itse en olisi ikinä siihen pystynyt. Ja entä ne lääkärit ja hoitajat, jotka tujottivat ja koskettelivat sitä? Oma haavani oli vielä pientä, mutta miettikää miten pelottavaa on työskennellä EA:ssa, kun koskaan ei tiedä mitä seuraavaksi tulee. (Siellä työskentelevät voivat nyt tulla kommentoimaan suuntaan jos toiseen)

Noniin, mentiin siis Aberdeenin ainoaan EA:an ja tähän voin todeta taustainfona, että olen yleensä niin huolellinen kaiken kanssa, että olen viimeksi ollut ensiavussa vuonna 1999, kun juoksin synttäreilläni niin, että kaatuessa polvi aukes ja päästiin tikkaamaan. Eli en siis todellakaan ole ollut ikinä muualla ensiavussa kuin koto-Suomessa ja sielläkin vain kerran. Mutta jos totta puhutaan, kaikki taisi mennä aika samallalailla, vaikka omasinkin hieman ennakkoluuloja joidenkin Brittisairaaladokumenttien vuoksi. (Tai sitten se oli isä, joka ne oli katsonut ja infonnut mua sillon, kun olin lähdössä Englantiin. Tietysti täysin siinä toivossa, että tämä neiti säikähtää ja peruu suunnitelmansa.) Anyways, ootin yhteensä 2,5h tiistai-iltana sitä, että sormeni liimattiin ja laastaroitiin. Itse operaation meni semmoinen 5 minuuttia. Tavallaan ymmärrän odotuksen, koska paikalla oli paljon murtuneita käsiä ja jalkoja ja kaikenmoista muuta, että yksi sormi nyt saattoi odottaa. Niin ja mikä se sellainen EA on, jos ei siellä pitäisi odottaa? Mutta toisaalta, ne kai hieman unohtivat minut, kun vasta 1,5h odotuksen jälkeen kysäisin, että olenko jonossa ja tämän jälkeen alkoi tapahtua. Ja sekin, että kun se operaatio loppujen lopuksi oli niin lyhyt. No semmoista se on, mitäpä leikkailen sormeeni omaa tyhmyyttäni.

Sitten pitkät yöunet ja tässä ollaan. Meen kuitenkin illalla töihin, kun sormessa ei ole kipuja ja ei se haittaa muuten kuin, että en saa kastella sitä nyt 48h. Tämän takia taidan jättää nyt uheilutkin väliin kahdeksi päivää, joka on ihan hyvä, kun niskat on ihan jumissa ja pieni lepo on välillä aina hyväksi.

Että tällaista. En sitten tiedä miten homma olisi toiminut, jos en oli rekisteröitynyt jollekkin Aberdeenin terveyskeskukselle, mutta nyt se meni aika huolettomasti. Iso apu tietysti oli kämppiksen ja sen poikkiksen seura ja tietysti se auto. Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta älä ikinä, and i mean IKINÄ leikkaa mitään kädessäsi ja millään isolla veitsellä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti