maanantai 12. maaliskuuta 2012

It's not about the country, it's about the people

Mulla on hieman avautumisolo ja tässä on nyt aikaakin, kun taas kerran päätin skipata tunnit. En tiedä mikä vuosisadan motivaation menetys on nyt menossa, kun jopa yks luokkalainenkin kysäs, et Jenni mitä sulle on tapahtunu, ku viime vuonna olit aina niin ahkera ja tehnyt kaiken ja nyt oot jotain ihan muuta. Niin, pakottaisivat meitä lukemaan vaikka jotain mielenkiintoisempaa. Ja ei tässä kai mitään hätää ole, en vain tänä vuonna ole yliaktiivinen ja silti teen kuitenkin kaiken suhteellisen hyvin. Kyllä tästä vuodesta läpi mennään.

Lukuunottamatta opiskelumotivaatiopuutosta oon uskomattoman tyytyväinen elämääni ensimmäistä kertaa ikuisuuksiin. Ja suurimpana syynä tietysti on se, että viihdyn täällä uskomattoman hyvin. Turkissa puuttui kaverit (alan jo vihdoin uskaltaa myöntää tämän kaikille) ja viime vuonna keksin sata syytä olla mieluummin Suomessa kuin täällä ja sekin johtui noi 80% ihmisistä joita kaipasin. Myös aikoinaan Englannissa mulla oli yksi ihminen, joka hoiti poikaystävän viran lisäksi myös kavereiden virkaa. Eli kyse ei ole ehkä niinkään siitä maasta tai kaupungista missä sitä asuu, vaan ne ihmiset ympärillä tekevät elämästä hyvää tai sitten puutteellista ja huonoa. Jos tärkeimmät ovat jossain muualla, en koe olevani onnellinen. Nyt tällä hetkellä mulla on täällä ihan uskomattomia ystäviä ja vaikka niitä onkin vain ihan pieni määrä, niin olo on käsittämättömän hyvä. Pitkästä aikaa mulla on joku jolle voi soittaa ja jonka kanssa on ihan aina hauskaa. Eli olen kai vihdoinkin rakentanut myös tänne sen kuuluisan tukiverkon, josta aina puhutaan. Ja tämä ihana tunne aiheuttaa hetkellisiä Eiii, en halua pois täältä-fiiliksiä, mutta kun tiedän, että nämäkin ihmiset lähtevät kesäksi pois niin täällä olosta katoaisi taas pointti. Onneksi yksi näistä tärkeimmistä löytyy sitten Suomen maan sisältä kesälläkin :)

 

Jos blogiani selaa vuosi taaksepäin tai jos joku on seurannut jo Aberdeenin alusta asti, niin sieltä historiasta löytyy aika paljon valitusta ja angstia tätä maata ja kaupunkia kohtaan, mutta nyt voin sanoa, että Aberdeen on aika kiva. Sitten kun on hyvä olla niin alkaa hyväksymään myös ne pienetkin virheet, kuten raejuuston oudon maun ja oppii näkemään ne kaupungin hyvät puolet, kuten tämän aikaisemman kevään tulon, hyvät shoppailumahdollisuutet, kauniit lenkkipolut ja meren läheisyyden. Tänä vuonna tietysti en ole kärsinyt niistä kaksiosaisista hanoista tai lumimyrskyistä, että ehkä lähtökohtakin on jo parempi. Ihanaa, kun elämä on ihanaa :)


Kuvat: weheartit

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti