tiistai 10. huhtikuuta 2012

Äh, arki on kuivaa

Äh, olisipa vielä loma. Vaikka ponkaisin tänäänkin sängystä ylös jo seiskalta, niin toivon, että oisin saanut maata siinä koko päivän syöden suklaamunia, maksalaatikkoa, karjalanpiirakoita ja kattoa uusintoina Housea, Salkkareita ja Helsingin herraa. Tai vaihtoehtoisesti olisin vielä lomailemassa Edinburghissa. Mutta ei, aamu alkoi parilla puuduttavalla tutorial-tunnilla ja päättyi consumer behaviour-luentoon, jossa nautin uuden puhelimeni toimivasta yliopiston wifistä sen sijaan, että olisin kirjoittanut muistiinpanoihini muutakin kuin vain otsikon.

 
Ajattelin taas myös hieman skarpata kaiken sen kahden viikon mätön jälkeen. Hyvästi suklaamunat, ravintola-ateriat, itse tehdyt skonssit, piirakat, jäätelöt, yhyyy. Myös urheilu on ollut poissa päiväjärjestyksestäni ja jos olisin yhtään enemmän selittelijä luonteeltani niin syyttäisin polvea, mutta todellisuus on vain kipuakin karumpaa; urheilu ei maistu lomalla, jos vaihtoehtona on sohva ja kilo ruokaa. Eli huomenna alkaa sitten se urheilukin, polven kipeilystä huolimatta. Tulihan tuossa lomalla lisättyä hieman tuota elopainoa ja vaikka kuinka mielelläni jatkaisin tuota Kilot ylös-diettiäni, niin tiedän, että proteiini ja sosekeitto tekevät minut onnellisemmaksi. Eli tästä johtuen edelliset keitot sulamaan ja uusi jo odotteleekin hellalla valmiina.

 
Tämän kaiken kurjuuden päälle voin todeta, että harjoittelustressi palasi. Siitä kun pitää puhua näköjään koko ajan. Ihan kuin ihmisillä ei olisi muuta aihetta. Hyväksyin siis kesäksi erittäin mukavan kesätyön. Pitkät aamut, myöhäiset illat ja vaihtelevat vuorot ovat vain niiiiin minua varten. Miten kestäisinkään vapaita viikonloppuja? Vai miten se oli.. No ei, kesäöiden myöhäiset lenkit, hitaat aamut, herkulliset aamupalat parvekkeella, aamutreenit, aamulenkit, hiljaisten kauppojen aamushoppailut.. You get the point. Nyt kun vielä saisin sovittua harjoittelun alkavaksi tuossa elo-syyskuussa niin uskon, että elämäni olisi aika juhlaa.

Päivän ainut positiivinen asia oli se, että yliopistomme oli saanut liikaa rahaa Erasmukselta ja päätti vielä lahjoittaa meillä aika sopivan summan. Eihän se miljoonia ylittänyt, mutta kelan kuukauden tuen se kyllä voitti. Jes!

Kuvituksena toimii Suomen viimeisen illan surkea kuvasaldo (näköjään vain omasta naamastani, jossa kuitenkin ideana uudet kesäisemmät hiukset. Oikeasti ne ovat aika vaaleat, hihiiii)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti