keskiviikko 25. huhtikuuta 2012

Matkalaukkuelämää

Tää päivä on mennyt vesisateessa kävellessä, keittoja tehdessä ja raporttia kirjoittaessa. Viimeisiä viedään, mutta raportissa on vielä liikaa viilailua. Siksi haluankin nyt unohtaa sen edes 10 minuutiksi ja keskittyä johonkin muuhun.

Niin, matkalaukkuelämää. Ei ehkä ihan siinä virallisimmassa muodossa, mutta kuvitelkaa elämä, jossa kaikki on jatkuvasti mahduttava muutamaan säälittävään matkalaukkuun, vaikka tietyillä pysäkeillä ne voi aina hetkeksi purkaa. Se on ärsyttävää, rankkaa ja rahaa vievää. Ensinnäkin mulla on Suomessa kasa vaatteita, joita en edes muista. Sitten kun menee kotiin ja avaa ne laukut ja laatikot, joissa on vaatteita, joita en ole nähnyt aikoihin, saati sitten muistanut, niin riemuhan siitä repeää. Mutta tämä jatkuu niin kauan, kun huomaa ostaneensa poissa ollessaan kasan samantyyppisiä vaatteita. Eli mulla kerääntyy hyvin samantyyppisiä vaatteita ja kenkiä tuplana ja sitten kun ne on kaikki yhdessä paikassa niin eihän niitä kaikkia tarvitse. Turhauttavaa. Ja todellakin rahan tuhlausta.



On myös ärsyttävää, kun tulee joku erikoinen tilanne, esim. reissu Isle of Skyelle (winkwink) niin tajuaa, että juuri se vettähylkivä takki on Suomessa tai juhliin lähtiessä kaipaa sitä tyylikkäintä mekkoa. Yleensä tämmöisissä kalliimmissa tapauksissa kiristellään hampaita ja palellaan märissä vaatteissa tai ollaan siinä ei-niin-kauniissa mekossa. Paitsi oikeesti mulla on vedenpitävä takki täällä reissua varten. Mutta ei ehjiä kumppareita tai sateenvarjoa. Ja tässä vaiheessa ei edes jaksa tai viitsi enää ostaa mitään, koska pian on kuitenkin taas se tilanne, kun kaikki se tavara pitäisi mahduttaa laukkuihin.

Niin, tämä on se seuraava ongelma, josta oon avautunu täällä blogissa paljon. Kaikki pitäisi saada mukaan ja etenkin nyt kun tulossa on pitkä poissaolo Briteistä, niin ei tekisi mieli jättää tänne mitään. Katsotaan tuossa alle kuukauden päästä miltä tilanne taas näyttää. Oon aina selvinny pakkaamisesta joten kuten, mutta joka kerta se aiheuttaa kamalasti stressiä. En voi luopua ihanista tavaroistani!

Niin, onneksi tämän tyyppinen elämä on pian historiaa pitkäksi aikaa. Olen optimisti, mutta kyllä se epäilys jossain tuolla kuplii. Eli siis toivottavasti tämän tyyppinen elämä on historiaa pitkäksi aikaa. Katsellaan..

Nyt lähden taas nyrkkeilytunnille!

Ps. Roadtrippimme varmistui juuri, kun autot bookattiin noin 2min sitten. Jesjesjes!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti