torstai 5. huhtikuuta 2012

Opiskelijaelämän puute

Suomalainen ja skottilainen yliopistojärjestelmä eroaa toisistaan monella tavalla, ainakin omaa yliopistoani ajatellen. Mutta en ehkä erikoisemmin osaa kaivata Suomen yliopistojen opetustekniikoita tai luentosaleja, kun en tiedä niistä mitään. Koen kuitenkin jääväni paitsi jostain niinkin hehkutetusta asiasta kuin opiskelijaelämä. Siis kyllähän sitä Skotlannissa istutaan yhtälailla kirjojen ääressä ja päntätään ja tentitään ja kaupassa valitaan se halvempi vaihtoehto, mutta entä se sosiaalinen puoli? Ne haalarit, haalaribileet, yhteishenki, vappu, suunnistukset ja kaikki se ryhmätouhuilu. Aina kuulee approista ja kapakkakierroksista ja wykypäivistä ja kaikista kummista termeistä ja tapahtumista, joista minulla ei ole tietoakaan. Siinä missä meidän luokka järjestää koko vuoden yhtä yhteistä iltaa, jolloin paikalle sitten saapuu hyvälllä tuurilla puoli luokkaa, niin täällä nämä teekkaritutorit Vaasassa rakensivat kovalla yhteistyöllä peräkärrysaunan (veljeni kuuluu näihin) ja Tampereella olevat kaverini puhuvat juosseensa siellätäällä yhdessä luokkalaistensa ja muiden opiskelijoiden kanssa. Koenko siis jääväni paitsi jostain? Kyllä.

Kuva

Kuva

Suomalaiset ovat yleensä (stereotyyppisesti) hiljaista ja tilaa vaativaa kansaa, niin miksi tämmöisiä järjestetään ja mistä tämä opiskelijakulttuuri on peräisin? Onko syynä suuret määrät uusia opiskelijoita, jotka ovat joutuneet muuttamaan satoja kilometrejä päästäkseen lukemaan sitä ainetta, jota haluavat? Aberdeenissä moni skotti on kokemuksieni perustella samassa yliopistossa usein jopa lapsuudenkaveriensa kanssa ja kukapa siinä nyt sitten jaksaisi enää yrittää tutustua uusiin ihmisiin tai rällästää niiden puolitutujen kanssa kun voi olla niiden tuttujen ja turvallisten naamojen seassa.

Kuva
Suomessa on myös kaiken maailman tuutoreita, joilta kysyä apua hädän tullen. Meillä taas tutor viittaa opettajaan ja vaikka teoriassa meillä on class repit ja buddyt niin en tiedä niistö mitään.

Näistä haalareita ja tätä opiskelijaelämää on aika hauska selittää ulkomailla, kun ihmiset ihmettelevät, että mitä ihme touhua tuo on. Se on juuri sitä, mitä toivoisin, että löytyisi jokaisesta opiskelijamaasta: yhteishenkeä.

3 kommenttia:

  1. Oon opiskellut Portugalissa ja siellä opiskelijaelämä kukoistaa ja rupesin tätä lukiessa miettimään, että mistähän se mahtaa johtua, että joissain maissa on opiskelijakulttuuria ja toisissa ei. Ehkä Portugalissakin on muutettu ja keräännytty tietyille paikkakunnille, jossa on sitten ollut vähän niin kuin pakko tutustua muihinkin ja rikkoa jää. Portugalissa ei ole haalareita, vaan semmoinen akateeminen puku, johon kerätään merkkejä ja asuun kuuluu kansio, johon valmistuttaessa kerätään nauhoja opiskelukavereiden omistuskirjoituksilla. Fuksiaisetkin eli praxe on siellä usein aika railakkaat, joskus vähän liikaakin, kun homma on lähtenyt ns. lapasesta. Tää Portugalin opiskelijatraditio on vähän sellainen hidden treasure!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti kommentista, tuohan kuulostaa erittäin vauhdikkaalta! Niin, miksiköhän kaikkialla ei ole näin :(

      Poista
  2. yks syy suomalaiseen "opiskelijakulttuuriin" lienee just tuo mainitsemasi fakta, että usein ihmiset jooutuu muuttamaan useita satoja kilometrejä kotipaikkakunniltaan opiskelujen perässä. alusta saakka kouluissa ryhmäytetään ja tutustutetaan porukkaa toisiinsa, että saataisiin solidaarisia ihmisä ja yhteenkuuluvuutta. ryhmähengen luomiseen kuuluu viina ja bileet, sillä totuus on, että kännissä on helpomaa laskea ne suojamuurit ja tutustua ihmisiin :D

    VastaaPoista