torstai 10. toukokuuta 2012

Time to face the reality

Mulla on enää alle 10 päivää jäljellä täällä ja tänä aamuna taisin sitten vihdoinkin sisäistää sen. Ensimmäisen viikon työvuorot kuultuani iski päälle pieni jännitys ja ehkä jopa ahdistus. Pian pitäisi aloittaa taas työt uudessa paikassa ja se tuntuu aina jännittävän. Toisekseen, mulla ei oo vieläkään harjottelupaikkaa syksyksi. Tai no vieläkään ja vieläkään, kun onhan tässä vielä 4 kuukautta aikaa etsiä semmoinen. Siitä huolimatta tunnen pientä epäonnistumisen tunnetta, kun kaikki muut saa ja onnistuu ja itse olen aika tyhjän päällä.
Niin ne ensimmäiset työvuorot vaikuttivat aika moneen asiaan. Lähetin sähköpostia yhdestä harjoittelupaikasta ja tapaamisesta, suunnittelin muuttoni, tajusin missaavani sukulaisen 60v juhlat ja sisäistin, että ensimmäinen viikko tulee olemaan hektinen. Ja tähän kaikkeen on enää vain ihan vähän aikaa! Ja ennen tätä päivää, kalenterini huusi tyhjyyttä tuohon parin viikon päähän. Enää ei ole näin.

Piti sitten lähteä tekemään aamutreeni, että sain heitettyä aivot narikkaan edes hetkeksi. Tuo urheilu toimii tällä hetkellä aikalailla päännollaajana ja jos mikään muu ei motivoi niin ainakin se stressitön 60-90 minuuttia. Kelpaa. Eilinen tentti meni muuten ehkä jopa ihan hyvin ja nyt sitten pitäisi alkaa pakertaa lauantain tenttiä varten. Sain nyt lyhyeen lainaan toiselta yliopistolta kurssikirjan, niin ehkä tästäkin läpi mennään! En edes enää tiedä miten olisin selvinnyt ilman tuota kirjaa.


Kuvituksena toimii kesäiset kynnet ja kynsilakat, joita olen nyt kamalasti hamstraillut. Olisin myös erittäin kiinnostunut kokeilemaan tällaisia Natan blogista löytyviä liukuvärjättyjä kynsiä. Kesäkesä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti