lauantai 30. kesäkuuta 2012

Jokavuotinen keskikesänkriisi

Kuukausi vaihtuu ihan juuri, joten voisin pikkuhiljaa alkaa panikoida ja ahdistua. Nimittäin jos ette ole huomanneet, kesä on pian ohi. Päivät lyhenevät, syksy lähenee ja samoin muutto. Jos totta puhutaan niin olen jotenkin kummasti edennyt innostus-vaiheesta hieman taaksepäin vaiheeseen "Mitä ihmettä?". Kun on tottunut tähän arkeen niin on hurjan vaikea edes kuvitella, että 43 päivää ja olen jo töissä Helsingissä.

Ahdistun myös siksi, että tämä kesä on mennyt ainakin tähän asti jo ihan ohi. Juhannuksena sentään tein jotain, mutta vapaapäivät olen viettänyt Pohjanmaalla tai oleskelemalla sisällä, kun ulkona on kurja sää. Ei sillä, Pohjanmaalla on ihan kiva käydä, kun kerrankin voi, mutta haluaisin nähdä myös enemmän kavereita. Mutta iltavuorot ja muiden normityörytmit eivät oikein mätsää yhteen. Yksi asia tänä kesänä on kuitenkin aika mukava, nimittäin työ. Oon tykännyt edesllisten kesien duunipaikastakin, mutta lähinnä vain työporukan vuoksi. Nyt on parempi palkka, mukavempi työ, rennompi touhu ja tasan yhtä hyvä työporukka. Tiimihenki meillä on ehkä vielä parempikin. Tuolta varmaan olisin saanut kavereitakin, jos en nyt sitten pakenisi sinne Helsinkiin. Eli onneksi viihdyn töissä, koska siellä sitä aikaa kuuluu.

Onkohan keneenkään muuhun iskenyt tämä keskikesänkriisi? Itse ainakin ahdistuin myös viime vuonna.

2 kommenttia:

  1. Keskikesän kriisi on valitettavasti tuttua kamaa, alkukesä kuluu aina liian nopeaan. Onneksi vielä on kesää ja lomaa hivenen jäljellä :)

    VastaaPoista
  2. Tottahan tuo on :) pitääs siis nauttia vielä kun voi!

    VastaaPoista