maanantai 9. heinäkuuta 2012

Viime päivien fiiliksiä

Tällä hetkellä naputtelen taas täältä vanhempieni luota, tällä kertaa vain yhtä hammasta tyhmempänä. Vaikka täällä olemiseen yleensä yhdistyy rahoittuminen ja loma, niin tällä kertaa on taas aikamoinen stressi ja ahdistus päällä. Ja mikäpä muukaan jatkuvasti muuttavan mieltä voisi painaakkaan kuin seuraavan asunnon löytäminen. Nyt alkaa myös pikkuhiljaa olla kiire, koska toiveena olisi muuttaa jo elokuun alussa vähitellen, että voin sitten töiden alkaessa laskeutua rauhallisesti uusille kulmilleni. Mutta tällä hetkellä ei tosiaan näytä kovin lupaavalta, tai oikeastaan ei näytä edes yhtään miltään. Yritin jo Hesarin ilmoituspalstaakin, kun olin kuullut hyviä kokemuksia, mutta nyt kun opiskelijat tietävät tulevasta vuodestaan, on kilpailu kiristynyt.


Niin ja nyt joku voisi huudella tähän väliin, että älä panikoi, olethan aina löytänyt jotain. Niin olenkin, lucky me. Muistatteko esimerkiksi tämän viime tammikuun paniikin? Minä ainakin muistan. Edellisillä kerroilla on vain ollut erilaista siinä mielessä, että asunnot ovat olleet väliaikaisia, lyhyitä pätkiä elämässäni, jolloin millään muulla ei oikeastaan ole ollut väliä kuin sillä, että saan katon pääni päälle. Nyt olen hieman kriittisempi, koska tulenhan viettämään siinä asunnossa yli vuoden. Omassa elämässäni se on hurjan pitkä aika. Ja älkää nyt sitten nirppanokaksi luulko, en ole supernirso, mutta en myöskään halua asua 15 neliön asunnossa tai maksaa 800e/kk muutamaa neliötä suuremmasta.


Eli tässä sitä taas ollaan. Paniikkia, ahdistusta, stressiä. Viimeisenä mielessä nukahtaessa ja ensimmäisenä ajatuksena herätessä. Welcome to my life. Tätä se on ollut aina noin 4 kuukauden välein. Oikeasti nyt siis salaa toivonkin, että olisi jo elokuu ja muutto ohi. Saisin napsutella jääkaappini oveen tekemiäni sydänmagneetteja ja naureskella onnellisena sille niin turhalle stressille, jota nyt koen.

Muuten kuuluu ihan hyvää, siis jos pystyisin unohtamaan tämän stressin edes sekunniksi. Lauantaina ajelin kotikonnuille kunhan olin ensin käynyt vähän mätkimässä serkkuni kanssa ja syöty aika taiteellinen ja maukas aamupala. Eilinen menikin sitten Pohjois-Pohjanmaalla serkun rippijuhlissa. Nam, kakkua. Tänään lähti se viisuri ja nyt chillailen. Huomenna tai keskiviikkona takas Tampesteriin.

4 kommenttia:

  1. "Siellä idässä, you know" ?? Sori, mut sinulta maailmaa(varsinkin Istanbulin) nähneenä ihmisenä en olisi odottanut kyseistä lausetta. Hyvä kuva sinusta laski ja lujaa. Kyllähän kaikella on aina maineensa, mutta täälläkin päin asuvat ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Älä ota henk.kohtaisesti. t.itä-helsinkiläinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelen, jos lauseeni oli jotenkin loukkaava, sitä en todellakaan tarkoittanut. Tästä syystä myös poistin kohdan tekstistä, koska en halua loukata ketään edes vahingossa. Tiedostan siis nyt kommenttisi saaneena miten karulta lauseeni kuulosti.

      Ja itse lauseesta sen verran, että en siis puhunut koko itä-Helsingistä enkä viittaa lauseellani todellakaan siellä asuviin ihmisiin. Viittaan siihen, miten joka kaupungissa on ne alueet, joita ihmiset mielellään välttävät ihan maineensa takia. Oma käsitykseni perustuu yleisiin kommentteihin ja tutuilta kuultuihin asioihin. Uuten kaupunkiin muuttavana nämä saattaa ottaa jopa liian tosissaankin. Sama se on siis täällä Tampereellakin ja Aberdeenissä, Lontoossa ja Istanbulissa. Olen kyllä katsellut kämppiä itä-Helsingistä, mutta koska en aluetta tunne pahemmin, niin en osaa arvioida kaupunginosia. Otan aina mielelläni neuvoja vastaan.

      Poista
  2. Vähän oletinkin lisäänneesi tekstin, koska ehkä niin "kuului" vain tehdä. Se on aina vain yhtä huvittavaa, kun keskustan kerma suorastaan karttaa Itä-Helsinkiä. Ollaan hei edelleen Suomessa! Ei missään metropolin pimeillä sivukujilla. :)
    Uuteen tutustumisen kynnys on aina vähän korkea, mutta kun sen ylittää huomaa olleensa niin väärässä. Ihan kaikilla elämän osa-alueilla. En tiedä missä päin työsi sijaitsee, mutta voin suositella Idästä aurinkolahtea/vuosaarta. Vähän vaihtelee vuokrat, mutta siellä on niin paljon luontoa/merta(tykkäät ilmeisesti urheilla), mutta kuitenkin kattavat palvelut ja hyvät kulkuyhteydet. Asun itse kyseisellä alueella, enkä muuttaisi enää pois.

    Aloitin aikanaan blogisi lukemisen, kun etsin Istanbul-aiheisia blogeja. Opiskelit tuolloin Bogasicissä. Minulla on siis kaksoiskansalaisuus ja haaveilen myös Istanbul-vaihdosta. Tosin se tuntuisi varmaan vain pitkältä lomalta, sen verran kuitenkin on tuttuja ja kysessä melkein toinen koti! Kiitos siis, että jaoit kokemuksesi täällä. Sain realistisen kuvan siitä, millaista olisi opiskella siellä. Rentouttavaa loppukesää ja onnea asuntojahtiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon vihjeistäsi, kokemattomalle ne tulevat hyvin käyttöön. Ja niinhän se usein on, että stereotyyppisissä ajatuksissaan huomaa olevansa väärässä.

      Ja hei, suosittelen todellakin Turkkia, itse koin ainakin Bogazicin erittäin hyväksi yliopistoksi! Tosin kuten sanoit, se saattaisi sinulle olla jo niin arkista, kun omaan elämääni siellä liittyi se uutuden ja tuntemattomuuden viehätys.

      Mukavaa kesän jatkoa sinullekkin :)

      Poista