sunnuntai 12. elokuuta 2012

Viimeisiä, taas

Jeeee, lauantaivuoro on ohi! Ehkä hieman saatoin tänään tuulettaa töissä, koska tämä on todennäköisesti viimeinen lauantaipäivä seuraavaan ikuisuuteen, kun olen töissä. Miksiköhän ne vaapaat viikonloput ovat niin korkeassa arvossa? Miksei vapaaputki alkuviikosta ole saman arvoinen? Huomenna vielä "aamuvuoro" ja illalla suuntaan sitten Helsinkiin. Moni on kysellyt, että joko jännittää, mutta tällä hetkellä tuntuu ettei erikoisemmin. Jos totta puhutaan, niin tällä hetkellä kiireisen lauantai-illan jälkeen ei ehkä edes tajua, että pian tehdään aivan erilaista arkiduunia ihan toisessa ympäristössä, ihan toisessa kaupungissa ja ihan eri ihmisten kanssa. Eiköhän se maanantaina viimeistään iske tajuntaan.


Työn puolesta kesä on ollut mukava. Itse olen ollut tyytyväinen ja keskusteluista päätellen minuun ollaan oltu tyytyväisiä. Eli siinä mielessä onnistunut kesä ja nyt olikin hieman outoa sanoa kaikille heipat, joita ei enää huomenna näe. Tykkään muutenkin tämmöisestä monivuorotyöstä kesällä, kun arkea ei ole ja työtä on silloin kun on. Toistaalta, enhän ikinä edes ole tehnyt semmoista perus kasistaneljään-duunia.

Tekisi mieli tähän loppuun todeta, että "ei kai mulle muuta kuulu", mutta kun tällä hetkellä kuuluu niin paljon ja sitäkin enemmän! On jotain jännitystä, jotain odotusta, jotain haikeutta ja jotain innostusta. On ehkä pelkoa, on ikävä, on kiitollinen, on tyytyväinen. On niin paljon kaikkea. Kaiken kaikkiaan, täältä jostain tunteiden keskeltä voin todeta, että taas on suuri muutos edessä ja tuntuu, että se olikin tarpeen. Osaankohan ikinä pysähtyä ja juurtua?

Nyt kuitenkin väsyttää, unille!

Kuvat weheartit

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti