maanantai 17. syyskuuta 2012

Autumn, you are scary

Olen tässä nyt huomannut yhden asian. Syksy on saapunut erittäin sneekysti. Kävelin (ratikan mentyä naamani ohi) salille ja nautiskelin kuoritakkini sisällä suhteellisen lämpimästä tuulesta. Sitten kun lähdin salilta niin ovella tuli vastaan kamala sade ja tuuli. Onko tämä nyt sitten kivaa?

Illat ovat pimenneet jo heinäkuussa ja sateet suorastaan tuplaantuneet viime viikkojen aikana. Näitä pahempia ovat kuitenkin aamut. Heräsin tänä aamuna seiskalta ja uskaltaisin väittää, että aamuvalaistus oli ehkä puolet surkeampi kuin perjantaina. Voiko se tapahtua näin hetkessä, yhdessä viikonlopussa? Vai ehkä oli vain tavallista valottomampi aamu? Pilvi auringon edessä? Ehkä odotan huomiseen, ennen kuin teen viimeisen tuomion tästä säästä ja syksystä ja pimeydestä ja loppumasta kaamosmasennuksesta.


Jos totta puhutaan niin tuleva talvi vähän jänskättää. Etenkin ne pilkkopimeät ja kylmät aamut. Viimeisen kolmen vuoden aikana olen käynyt vain lomailemassa niiden pimeimpien ja kylmimpien kuukausien aikana. Lomaillessa on kuitenkin ollut se etu, että olen voinut nousta sängystä kello 12 päivällä, kun aurinko jo kimmaltaa kaiken peittävällä lumiharsolla ja pakkanen narisee nurkissa, kun itse istuskelen sisällä (kymmenen joulutorttua ja pari suklaarasiaa naamani edessä). Mutta ei, nyt tulee talvi, kun töihin pitää mennä ajallaan ja juosta kylmästä ilmasta kilo untuvaa päällä kuumaan metroon. Miten tämäkin muka toteutetaan? Ennen tätä kyllä kuitenkin surisin sitä, että millä ihmeellä nousen klo 7 sängystä, kun ulkona on säkkipimeää. Hard times, sanoisinko. Ehkä olen taas hieman karaistuneempi tämän talven jälkeen.

Nyt loppui valivali ja laitan kynttilät palamaan ja illan Salkat pyörimään!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti