tiistai 18. syyskuuta 2012

Työharjoittelu

Luin juuri postaukseni siltä päivältä, kun hyväksyin työharjoitteluni. Siitä tuntuu olevan jo pieni ikuisuus, kokonaiset 3 kuukautta. Muistan silti sen hetken ja tunteen niin hyvin; jännitti hyväksyä työ, jossa olisin kokonaisen vuoden, mutta Helsinki innostutti niin, etten ollut pysyä housuissani. Sain kuitenkin sutia paikoillani vielä hetken, koska muutto (ahdistavan kämpänetsimisprosessin jälkeen) oli vasta parin kuukauden päästä. Olin niin happy chappy silloin, että oksat pois.

Ja onnellisuus työn puolesta ei ole kadonnut mihinkään. Olen puhunut siitä aina siellä täällä lauseiden välissä ja kertonut kuulumisiani. Nyt näin reilun kuukauden jälkeen voin todeta, että työ on niin sitä minua. Toisaalta en ehkä osaa verrata sitä muuhun, koska tämä on ainut alalla tekemäni työ. Olisiko joku muu vielä enemmän sitä minua? Onneksi kyseessä on kuitenkin suurempi markkinointiyritys ja pääsen ainakin pintaa hipoen tutustumaan muihinkin eri osa-alueisiin. Kuitenkin, kun saan istua näyttöpäätteen ääressä hartiat jumissa ja silmät sikkuralla tuijottamassa Googlea ja sen eri ohjelmia, Facebookia, tekemässä mainoksia ja intoilemassa uudistuksista ja sosiaalisesta mediasta, niin koen tekeväni sitä mistä pidän. Loppupäivän kestävä puolisokeus ja kasvavat hartiahierontakulut eivät siis haittaa. Oikeasti. Plussana itse duunin lisäksi on nuori ja mukava työporukka sekä sopivan usein olevat mediakemut.


Eli olen tyytyväinen työharjoittelupaikkaani. Se todellakin oli kiven alla, mutta taisinpa kääntää juuri sen oikean kiven!

2 kommenttia: