keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Life takes you to unexpected destinations

Välillä tulee mietittyä sitä, miten elämä on minua kuljettanut. Miten pienet päätökset, yllättävät muutokset ja valintojen kirjo on johtanut minut tähän pisteeseen. Nyt asun Suomessa, mutta silti kaukana kotoa. Minulla on harjoittelu alalla, josta tiesin tuskin mitään vielä puoli vuotta sitten. Jos olisin valinnut yhden pienen asian erilailla, missä olisin nyt?

Muutin pois kotoa jo 16-vuotiaana. Silloin hain lukioon Helsinkiin, joka oli ensimmäinen valintani, sekä Tampereelle. Kuten pidempään seuranneet ovatkin varmaan jo tajunneet, niin ykkösvaihtoehto putosi pois ja päädyin Tampereelle. Tämä oli ensimmäisiä isoja askelia elämässäni. Vaikka Helsingissä oleva lukio olisikin mahdollistanut englanniksi opiskelemisen, niin olisiko elämäntilanteeni sallinut ulkomaille muuton. En voi tietää. Ehkä minulla olisi ollut erilainen lähipiiri ja tyytyväisyys asua siellä, missä sillä hetkellä elin.

Välivuoteni oli epävarmaa aikaa. Asuin Englannissa, palasin takaisin Suomeen, lensin takaisin Britteihin, haaveilin Australiasta, epäröin tulevaisuuteni ja opiskeluideni kanssa. Olin tyytyväinen, mutta silti niin tyytymätön. Muistan erittäin hyvin, miten solmussa olin päätösten kanssa. Tein kuitenkin päätöksen hakea Skotlantiin opiskelemaan, vaikka Suomi pyörikin mielessä. Taas kerran hain moneen paikkaan ja sinä yhtenä tammikuisena päivänä kun raapustin hakemukseni ja valitsin viisi yliopistoa, en todellakaan miettinyt tulevaisuuttani. Mikään ei kiinnostanut ja opiskeluiden alkuunkin oli vielä 9 kuukautta. En todellakaan tiennyt mistä löytäisin itseni seuraavana syksynä. Sinä kesänä tein vielä ison päätöksen Englannin ja Skotlannin välillä. And as you know, valitsin pohjoisen ja muutin taas.

Sitten tuli Istanbul ja Tampere-kesät. Monta kertaa olen ollut valintojen keskellä, että missä sitä olisi ensi kesän tai syksyn. Mistä harjoittelu? Mikä harjoittelu? Tämä työ on viimeisin iso askel ja aika yllättävä sellainen. Halusin niin kovasti jäädä Tampereelle, mutta monen mutkan kautta päädyin tänne. Ja hyvä niin. Tällä hetkellä mietinkin, että miten tämä harjoitteluvalintani johtaa minua tulevaisuudessa. Pysynkö alalla? Vaihdanko johonkin ihan toiseen? Tätä onneksi on turha miettiä tässä vaiheessa, kun harjoittelua on vielä 10 kuukautta jäljellä.

Olen sitä mieltä, että elämä voi olla todella yllättävä, jos vain ottaa sen riskin. Teemme jatkuvasti päätöksiä, jotka johdattavat meitä eri polkuja. Usein mietinkin niitä muita vaihtoehtoja ja vaikeimpina aikoina taas uskon, että joku muu polku olisi ollut parempi. Sitä vain ei voi oikeasti tietää ja toivon, että tämän polun päässä tiedän valinneeni sen oikean. Kyllä elämä vaan on jännää!

2 kommenttia:

  1. Mä itseasiassa saatan miettiä aika usein et miten asiat olis eri tavalla jos esim. olisin päätynyt ylipistoon Helsinkiin. Mun mielestä näitä ajatusleikkejä on hauska välillä tehdä vaikka olen aina ollut hyvin onnellinen ja tyytyväinen että olen päätynyt sinne missä olen nyt. Mutta kuten sanoit, se on pienistä asioista lopulta kiinni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri :) ja jos ei ole tyytyväinen, niin aina voi pyrkiä muutokseen!

      Poista