sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Kuukausi takana - missä mennään?

Siitä on nyt noin kuukausi, kun kirjoittelin edessä olevasta elämäntapamuutoksestani. Tänään tuleekin täyteen tasan 4 viikkoa siitä, kun aloitin tekemään niitä valintoja ja otin treenin sekä ruokailun tosissani. Ajattelinkin nyt kirjoitella oloistani ja muutoksista, joita olen huomannut kehossani ja päivittäisessä elämässäni. Eihän se toivottu muutos todellakaan tapahdu neljässä viikossa, mutta olen jo huomannut kehitystä monella saralla.

Muutoksista kertovassa postauksessani mainitsin suurimmaksi peloksi ja haasteekseni ruokailun. Sanoisinko, että ohjat ovat kiristyneet, mutten silti ole mennyt äärimmäisyyksiin. Prosessin alussa päätin, että Lontoossa syön juuri sitä mitä haluan ja muuten pysyn pääasiassa herkuttomalla. Herkutteluani on paljon korvanneet ne proteiiniherkut tai kevyemmät versiot. Myös lounailla olen muutaman kerran nautiskellut juuri sitä mitä itse olen halunnut. Pääasiassa olen kuitenkin elänyt paljon terveellisemmin ja syönyt säännöllisemmin. Olen myös huomannut laittavani paljon enemmän aikaa siihen millaista ruokaa teen ja miltä se näyttää, sillä minulle ruoan visuaalinen puoli on reilusti yli puolet nautinnosta. Eli panostuksella, tavoitteilla (Lontoon jälkeinen herkkupäivä on nyt pääsiäisenä jee!) ja vaihtoehtoisilla herkuilla olen pysynyt ruodussa.


Entä sitten se juominen? Lontoosta en edes puhu, sillä siellä syötiin, juotiin ja juhlittiin juuri niinkuin huvitti. Sen ulkopuolella olen kuitenkin karttanut alkoholia, lukuunottamatta eilistä yhtä siideriä. En yleensäkkään pidä konseptista "muutamalle", joten se ei ole tuonut haastetta. Olen kuitenkin saanut hieman kysyviä katseita ja kummasteluita siitä, että miksi en juo jossain tapahtumassa, lähde aftereille ja yleisestikkin kreisibailaa viikonloppuna. Vähitellen porukka (tai ainakin osa siitä) kyllä näyttää hyväksyvän sen, että tämä on päätökseni ja näillä mennään.

Urheilu on myös noussut ihan uusille leveleille. Olen ensimmäistä kertaa elämässäni aloittanut aamulenkit, joista muutospostauksessanikin puhuin. Olen myös löytänyt paljon uusia tapoja treenata salilla ja ravannutkin siellä innostuksestani johtuen hyvin paljon. Olen myös lenkkeillyt paljon enemmän ja oikeasti jopa nauttinut urheilusuorituksistani. Kirjoittelinkin tuossa muutama viikko sitten siitä, miten paljon urheilu tukee elämääni ja pitää pääni kasassa.


Näiden kaikkien osa-alueiden muutoksista johtuen olen huomannut parannusta kehoni rakenteessa ja elämänlaadussani sekä olen voinut nostaa tahtia lenkillä ja ottaa suurempia painoja salilla. Käsissäni on enemmän lihasta kuin ikinä ennen ja vatsanseutu on myös parempaan päin. Painostani en tiedä mitään, sillä en omista vaakaa. En pidä kilojen tuijottelusta, koska uskon siihen, että peili ja oma tuntuma kertovat paljon enemmän kuin vaaka. Olen myös ollut paljon onnellisempi, nauttinut ihan pienistäkin iloista ja hymyillyt tuplana enemmän. Aamuisin olen herännyt jo ennen herätyskelloa paljon normaalia aikaisemmin ja yleisestikkin ollut enemmän täynnä energiaa. Näihin henkisiin muutoksiin on tietysti voinut myös vaikuttaa tuo auringonpaiste ja pitenevät päivät, mutta eipä tämä urheilu ole ainakaan henkistä vointiani huonontanut. Sosiaalisella puolella olen kuitenkin huomannut pientä kolahdusta, sillä kieltäydyn lähtemästä muutamalle, en halua kreisibailata ja yleisestikkin nautin hiljaisista viikonlopuista urheilun, ruoan ja itseni seurassa. Toivon kuitenkin, että kesä palauttaa elämäni hieman normaalimmaksi, sillä silloin voi tehdä muutakin kuin istua siiderin ääressä lähikuppilassa.

Nyt kun on päästy kunnolla kiinni tähän touhuun ja huomattu kehitystä niin voin vain todeta, että motivaatio senkun kasvaa. Ajoittain on huonoja päiviä ja kyllästymistä, mutta silti ne tulokset jaksavat viedä eteenpäin. Katsotaan miltä seuraavan kuukauden päästä näyttää, vieläkö jaksaa ja onko kehitystä tullut. Innolla odottaen!

Ajastelen huomiseksi ihanan lukijani toivoman postauksen työharjoittelustani ja siihen liittyvistä ajatuksistani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti