maanantai 22. huhtikuuta 2013

Herkullista elämää

Huomasin tuossa vähän aikaa sitten tottuneeni herkuttomaan ja urheilun suhteen aktiiviseen elämään. Huomasin, että kaupassa käydessä ei ole pakko ostaa suklaapatukkaa ihan vain muodon vuoksi ja että vaikka olisi huono päivä niin en tarvitse herkkuja piristämään sitä. Tai palkitse itseäni niillä herkuilla. Muistan, kun ennen tuli ajateltua, että "Olipas rankka päivä, nyt kyllä ostan suklaata" tai että "Jes, onnistuin, palkitsenpa itseni leivoksella". Ihanaa siis huomata, että jostain joka alkoi projektina ja diettinä (vihaan tuota sanaa) on tullut arkinen elämäntapa. Välillä tietysti tekee mieli herkutella ja silloin sitten herkuttelenkin. Ei tässä sentään ihan kontrollifriikiksi olla ruvettu. Herkut tosin ovat ehkä hieman muuttaneet muotoaan.

Olen muutaman kerran kuullut kysymyksen, että enkö koe nyt jääväni paitsi jostain, jos olen kieltäynyt herkuista. Ja vastaus on, että ehkä joskus. Kyse ei kuitenkaan todellakaan ole siitä, että nothing tastes as good as skinny feels, vaan siitä että tiedän ja tunnen herkkuheikkouteni. En ole niitä joille riittää se yksi pala suklaata, enkä todellakaan saa kiksejä ohuesta palasta kakkua. Minä tarvitsen sen koko levyn Fazeria tai ainakin puolikkaan kakun, että voisin lopettaa. Ja usein tässä vaiheessa ei ole enää millään tasolla hyvä olo, ei fyysisesti eikä henkisesti. Tästä johtuen olen siis päättänyt pääsääntöisesti kieltäytyä perusherkuttelusta. Ettei tämä kuulostaisi ihan liian kontrolloidulta elämältä, niin perusajatukseeni kuuluu se, että herkutella saa ja pitää. Sitä vain ei tarvitse tehdä joka päivä, eikä sen tarvitse olla epäterveellistä. Itselleni myös lohisalaatti tai makeutettu rahka marjoilla on aikamoista herkkua. Niistä proteiinipannareista tai -vaahdoista puhumattakaan.

Kuva
Näihin tunnelmiin on nyt hyvä päättää ja kiskaista juoksuhousut jalkaan. Taidan suunnata Viikkiin nauttimaan keväisestä illasta :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti