tiistai 2. huhtikuuta 2013

Pidempiä päiviä

Olen muutamaan otteeseen viimeisten viikkojen aikana maininnut uuden, erittäinkin positiivisen piirteen itsessäni, sen aivan puskista ilmestyneen aamuvirkkuuden. Tästä johtuen ensimmäistä kertaa elämässäni en nurissut yhtään, vaikka kelloja siirrettiinkin kohti aikaisempia aamuja. Itse asiassa sunnuntaiaamuna ponkaisinkin ylös heti puoli kahdeksalta kellon soidessa tavoitteena aamulenkki. Alakertaan saapuessani ihmettelin hetken, että miksi vanhempani vielä nukkuvat ja miksi kaikki seinäkellot näyttävät puoli seitsemää. Ei siinä voinut muuta kuin hihkaista muut hereille ja lähteä lenkille, sillä ei se uni olisi enää todellakaan tullut. Enkä oikeastaan ollut edes yhtään väsynyt!

Nopeastihan siihen uuteen rytmiin muutenkin tottuu, kun aika siirtyy vain tunnilla. Kesäaikaan siirtymisestä on siis vain iloa ja hyötyä, nyt kun päivät ovat pidentyneet iltaa kohti. Tänään katselin auringonpaistetta vielä seitsemän aikaan, jolloin keräsin itseni ja lähdin nauttimaan laskevasta auringosta Töölönlahdelle yhdessä liian monen muun lenkkeilijän kanssa. Oikeasti viime aikojen lenkit ovat olleet ajoittain vähän nihkeitä, koska jalassa on ilmentynyt ärsyttäviä ja outoja kipuja. Yleensä muutama minuutti kuitenkin kultaa muistot ja lenkeistä jää aina hyvä olo. Nyt kuitenkin lenkin ja salin jälkeen ihmettelen, että miten kello on noin paljon. Nukkumaanmeno kaikesta valoisuudesta johtuen tuli ihan yllättäen. Tämä Suomen valoisuus vaatii todellakin pientä totuttelua!

Löysin muuten viikonloppuna kirpparilta vitosella kevyemmän kuoritakin, joka sopii juuri tällaiseen keliin! Tänään muutenkin lenkille lähtiessä jätin ensimmäistä kertaa lämpökerrastot kokonaan pois. Kesä on oikeasti tulossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti