perjantai 3. toukokuuta 2013

Entä kun treenisuoritus epäonnistuu?

Hyvin usein hehkutan täällä sekä ihan oikeassa elämässäni treenejä, jotka ovat menneet nappiin: oli hyvä lenkki, matka piteni, askel nousi paremmin, salilla painojen määrät nousivat, hyvä fiilis, hyvä happi, mitä vaan. Siinä sivussa kuitenkin usein unohdan mainita ne kerrat, kun salille mennessä painot eivät nouse ja motivaatio unohtui kotiin tai kun joudun palaamaan lenkiltä ensimmäisen kilometrin jälkeen, koska selkään sattuu ja jalat menevät täysjumiin. Juuri näin minulle kävi viimeksi maanantaina.
Kuva
Paikkojen kipeytyessä on tärkeää kuunnella kehoa ja tajuta milloin pitää lopettaa. Itse olen aikamoinen jääräpää tässä tapauksessa ja jatkuvasti opettelenkin antamaan itselleni luvan lopettaa ja palata kotiin, jos kaikkialle vain sattuu. Muutaman kerran olen vain purrut hammasta ja jatkanut, jolloin sitten taas kivut ovat kadonneet ja suoritus saatu loppuun. Tämä ei kuitenkaan kannata, koska kipu on yleensä merkki jostain rasituksesta, vammasta tai tulehduksesta. Lihaskivut tosin ovat suht terveitä, vaikka pitäähän sitä lihaksenkin saada lepoa.

Sitten on tämä toinen epäonnistuminen, jota harvemmin enää koen. Ei tarvitse mennä vuottakaan taaksepäin, kun treenit olivat aikamoista pakkopullaa ja motivaatiota ei näkynyt mailla halmeilla. Näillä kerroilla tuli usein lähdettyä salille ja todettua siellä, että kun ei vain kiinnosta. Viimeksi näin kävi reilu viikko sitten, jolloin suuntasin salille sunnuntai-iltana erittäin väsyneenä. Sinne päästyäni en vain jaksanut tehdä yhtään mitään ja lopuksi meinasin jopa nukahtaa matolle vatsalihaksia tehdessäni. Nämä kerrat joko tiputtavat motivaation ja asettavat kynnyksen korkealle seuraavaa treenikertaa varten, tai sitten vaihtoehtoisesti potkaisevat liikkeelle ja antavat energiaa seuraavaan treeniin. Joskus tässä tapauksessa on vain annettava itselle lupa levätä, toisinaan taas pitää purra hammasta ja jatkaa, koska ei elämä aina voi olla kivaa. Tämäkin tietty riippuu siitä, että urheileeko mielihyvän vai tulosten takia.

Kuva
Itse usein turhaudun epäonnistuneista treeneistä ja päätän puskea seuraavalla kerralla vielä kovempaa. Jos taas joku paikka kipeytyy niin yritän antaa aikaa ja valita seuraavalle kerralle vaihtoehtoisen tavan treenata ilman rasitusta ja pelkoa kipeytymisestä. Jos taas pidempänä aikana ei huvita, niin muistelen niitä hyviä treenejä tai teen vain lempiliikkeitäni. Lopettaa ja luovuttaa en aio.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti