maanantai 20. toukokuuta 2013

Kesä ja lenkkeily

Ah miten ihanaa, kun kesä on saapunut keskuuteemme. Kaikki metsäreitit ovat kuivia, aurinko porottaa, kevyt tuuli puhaltaa, kukat kukkii ja puutkin ovat vähitellen vihertyneet. Miten ihanaa on kerätä naama täyteen pisamia, hankkia kevyttä väriä ihoon ja kiitää halki metsien pelkät shortsit ja toppi päällä. Juuri näin minä liitelin viikonloppuna läpi Keskuspuiston ja Viikin metsiköiden.

Ajatuksena tämä kuulostaa hyvältä ja niin se onkin, kunnes todellisuus iskee ja huomaa ne kesän mukanaan tuomat ongelmat. Täällä Helsingissä onneksi tuulee lähes aina jonkun verran, mutta taivas varjelkoon jos ei tuule; suu, silmät ja nenä ovat täynnä kaiken maailman ötököitä. Koko ajan saa olla huitomassa, sylkemässä, niistämässä ja väistelemässä. Traumaattisin kokemus on muutaman vuoden takaa, kun lähdin vanhempieni luokse kesällä ja olin päättänyt lähteä lenkille idyllisiin lapsuudenmaisemiin. Loppujen lopuksi jouduin juoksemaan koko matkan niin lujaa kuin vain pystyin, sillä perässäni tuli mukava parvi paarmoja ja hyttysiä. Sinänsä suht hyvä motivaattori pitää ne jalat liikkeessä, mutta siitä lenkistä oli kyllä nautinto aika kaukana.

Toisen haasteen koin eilen (elämäni pisimmällä, 20km!!!) lenkillä. Aurinko porotti, hiki virtasi ja musta pitkähihainen paita kuumotti. Näistä kaikista tekijöistä johtuen reilun tunnin jälkeen kurkkua alkoi kuivata aikalailla. Viileämmällä säällä janoa ei tullut, vaikka olisi hölkytellyt parikin tuntia, mutta nyt kun siihen lisätään parikymmentä astetta niin johan alkaa vettä kaivata. Mietin jo keskellä Viikin metsikköä, että uskaltaisinko käydä pyytämässä retkeilijöiltä hieman juotavaa vai turvaudunko siihen, että jos nyt taju katoaa niin joku tulee auttamaan. Loppujen lopuksi onneksi kuitenkin selvisin kotiin asti ja tästä oppineena ensi kerralla nappaan pari euroa takataskuun tai ostan vihdoinkin vyötärölle sellaisen maratoonareiden vesipullovirityksen.


Huomasin myös taas kerran ylipukeutuneeni. Eilen jalassa oli vanhoista juoksuhousuista leikatut lyhyet shortsit, mutta yläkroppani verhosin mustalla pitkähihaisella paidalla. Siis ihan oikeasti, sääennustus näytti yli kahtakymmentä astetta ja en siltikään tajunnut pukea päälleni lyhythihaista paitaa, tai edes vaaleaa väriä. Lauantain kerrospukeutumisesta en taida edes aloittaa.


Eli kesälenkkeily vaatii vielä hieman opettelua ja totuttelua. Kunhan saan päälle säähän sopivan varustuksen, nestetankkauksen hoidettua ja hmm, hyttysverkon päähän, niin eiköhän näiden lenkkien tunnelmat nouse aika korkealle. On se olo vaan jotenkin niin mahtava, kun takki ei kahise tai kinnaa, reidet ei pakastu, ripset ei jäädy ja aamulla ei tarvitse pelätä, että aamulenkit jäisivät hyytävien pakkasasteiden takia väliin. Ja on se olo vaan niin kevyt, kun päällä on vain pienet shortsit ja yksi paita. Eli ah, on tämä vaan ihan parasta aikaa lenkkeilyyn!

Ps. Viimeisessä kuvassa käsi on varmasti hien ja pölyn tahrima, sillä eihän vaaleat käsikarvani oikeasti voi näyttää tuolta?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti